Olimme tulossa alueelle, jota kutsutaan Bermudankolmioksi. Seon kuuluisa siitä, että mainitun kolmionmuotoisen alueen sisäpuolella on jäljettömiin kadonnut kymmeniä suuria laivoja ja lentokoneita. Minkään laisia merkkejä uppoamisista tai veteensyöksymisistä ei ole löytynyt. Alukset miehistöineen, matkustajineen ja lasteineen ovat täysin kadonneet. Otimme kurssin kohti Jamaikaa. Hyvä myötä tuuli kuljetti meitä.
Jyrkän kalliosaaren takaa ilmestyi sulavalinjainen moottorivene. Sen kannella seisoi valkopukuinen herrasmies. Vene ajoi aivan meidän rinnallemme. Mies kohotti mehukannua ja laseja kädessään. Ymmarsimme merkin ja laskimme purjeet. Siirryimme moottoriveneeseen virvokkeiden pariin. Aika kului rattoisasti rupatellen.
Parin tunnin päästä löysimme itsemme kumiveneestä keskellä Karibian merta. Veneemme oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Oli asiassa yksi hyväkin puoli: henki oli nimittäin tallella. Ja onhan kumivenekin parempi merella kuin ei venetta ollenkaan.
Aniliinin mies 10v
Kuva:www.photographers.co.it [Tiziana Gibilisco]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti