Katse kohti tulevaisuutta

Muissa blogeissa on pyörinyt postauksia kirjoittajiensa näkemyksistä siitä, minkälaiselta elämä näyttää vuoden ja kolmen vuoden päästä. Päätin itsekin hieman valottaa ruusunpunaisia mielikuviani tulevasta. Kaikella vakavuudella ja huumorilla.


Vuoden päästä
Olen toivottavasti saanut valmiiksi jatko-opiskeluni tai ainakin toivottavasti olen hyvin pitkällä lopputyön tekemisessä. Eli en ole vielä lähelläkään valmistumista.


Viihdyn työssäni kansainvälisessä yrityksessä dynaamisten ja innostavien työtovereiden keskuudessa. Työnkuvani on muotoutunut omaksi ja koen haastavuutta, onnistumisia ja vaihtelevuutta työssäni päivittäin. (Liikaa ”ihanaa”? No jaa, ehkä, mutta aloitanhan uudessa työpaikassa kahden viikon päästä ja jokainen toivoo näin työnsä vuodessa kehittyvän. Jeh?)


Matkailu avartaa ja aiheuttaa edelleen riippuvuutta. Talvella olemme viettäneet kaksi viikkoa Kambodžassa, keväällä kaupunkiloman vappuna Berliinissä sekä kesälomalla viikon Tokiossa (tai vaihtoehtoisesti NYCissä).


Käyn edelleen viikonloppuisin pelaamassa salibandya kaveriporukalla, mutta olen myös aloittanut uuden urheilulajin harrastamisen. Niin uuden, etten tiedä sitä vielä itsekään.

Kolmen vuoden päästä
Asun isossa talossa ikiomalla vaatehuoneella varustettuna lähellä keskustaa (minkä kaupungin?) ja hiekkalaatikolla leikkii pieni saparopää, joka äitinsä tavoin ihannoi mm. Hello Kittyä, Barbapapaa, Maisaa, Myyrää...


Työskentelen edelleen samassa työpaikassa, olen kasvattanut kielitaitoani huomattavasti ja oppinut paljon uutta. Työni on haastavaa, inspiroivaa ja olen vihdoin löytänyt alan, josta todella pidän.


Aniliini on kuosissaan edelleen, alive and kicking. Ideoita postausten aiheiksi riittää vaikka kolmen vuoden päähän.

Haluaisin mielelläni kuulla seuraamieni hienojen blogaajien Muskelotin Mirkan, Puutarhaunelmien Nian, Chocolate & Capri bluen Annan, Retrospektiivisen Elinan sekä Pupulandian Jennin omista tulevaisuudennäkymistään näin halutessaan.

Kuvat:
http://pikkukuvia.wordpress.com