Ei uskoisi, että asun Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa, jonka pinta-alasta suurehko osa on metsää. Pellot eivät ole mitenkään epätyypillisiä näkymiä kotikaupungissani.
Kaupungissa ei ole varsinaista keskustaa, vaikka erään kaupunginosan nimi siihen vahvasti viittaakin. Hajanainen kaupunkirakenne ja useat erilliset kaupunkikeskukset ovat kaupungille erittäin tyypillinen tunnusmerkki.
Kaupungintalo huokuu 1970-luvun arkkitehtuuria ja sen laatikkomainen ulkomuoto on ollut jatkuvan kritiikin kohteena. Rakennuksen tulevaisuutta pohditaan, sillä 1) kaupungintalon arvioitu korjausaste lähenee sataa prosenttia 2) talo alkaa käydä pieneksi kaupungin virkamiehille 3) ulkomuodoltaan rakennus on oikeastikin ruma (sopii tosin ympäristöönsä oikein hyvin).
Ruotsalaisen kodinsisustusjätin ensimmäinen tavaratalo avattiin kaupunkiin ja Suomeen vuonna 1996. Helppo koottavuus ristiriitaisine kokoamisohjeineen on liikkeen menestyksen salaisuus.
Suomen vanhin ja suurin teknistä opetusta tarjoava yliopisto sijaitsee kotikaupungissani. Kampusaluetta alettiin rakentaa 1950-luvulla ja sen yleissuunnitelman laati Alvar Aalto.
Teekkarikylä toimi vuoden 1952 olympialaisten kisakylänä ja myöhemmin 1990-luvun lopulla ensimmäisenä kotinani, jonka parvekenäkymää ei voi koskaan unohtaa. Ja vielä siihen vuokrahintaan.
Nykypäivänä takapihamme näkymä on hyvin metsämäinen sisältäen yhtä lempiväriäni vihreää. Nukkumislähiössä on oikein hyvä asua ja elää, vaikka usein mieli halajaakin lähemmäs pääkaupunkimme keskustaa pois sisään pyrkivien oravien, yöllä mekastavien supikoirien ja keväällä valotolppien päihin hakkaavien tikkojen joukosta.
Joko arvaat, missä kaupungissa asun? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti