Kotona

Aiettä, kotona ollaan! Kukat ja kalat ovat selvinneet hengissä isäntäperheensä matkustellessa pohjoisessa (hoitajille kiitos!) ja punaviinimarjapensaiden marjat vaativat pikaista poimintaa.


Kotimatkalla piipahdimme siskoni syntymäpäiväjuhlilla. Marenkikakku oli suussasulavan hyvää ja ruusut kukkivat pihalla kauniisti. Laventeliviljelmät ovat totisesti kaupungin suurimmat ja omenapuut tuottavat satoa syksyllä runsain määrin.







Tämän valokuvissa usein vakavailmeisen, mutta erittäin kiltin ja koko perheelle tärkeän kissan nimi on Nebukadnessar, tuttavallisemmin Neppu. Hurmaava herrasmies, joka eläkeikäisenäkin jaksaa iltasella vaania karkkipaperista tehtyä palloa kuin nuori kissa konsanaan.


Norjan road tripistä hieman tilastotietoa siitä kiinnostuneille: ajokilometrejä kertyi yhteensä 3550 ja tunteja autossa istuttiin noin 52 keskinopeuden ollessa 68 km/h. Reissu onnistui hyvin ja automatkailu on kivaa.

Norjan teille en tosin uudelleen lähtisi 1) pohjoisen kautta etelään vaan toisin päin, Lofoottien kauniit maisemat olisi ehdottomasti pitänyt jättää viimeiseksi, sillä kauniiden maisemien ähkyä loppua kohden oli havaittavissa 2) ilman kylmälaukun sisältöä – paikoitellen kauppojen ja ruokapaikkojen välissä oli satoja kilometrejä ja nyt ymmärrän, miksi kaikki muut matkailijat olivat asuntoautoilla liikenteessä 3) ”kyllä sieltä matkanvarrelta yöpymispaikkoja löytyy” -periaatteella, extreme-osuuden majapaikka oli ainoa monen sadan kilometrin säteellä ja onneksi jäätiin yöpymään sinne, mistä majapaikka sattui löytymään.

Mutta onpa kiva olla kotona.

Borta bra men hemma bäst?

Road tripin kaupunkikohteet paranevat selvästikin loppua kohden. Muutaman tunnin nopealla läpivalaisulla Uumajan ydinkeskusta vaikuttaa oikein kivalta! Erityisen iloinen yllätys oli ruokapaikkaa etsiessä törmätä Lagerhausiin, josta irtosi mukaan jos jonkinmoista tarpeellista roinaa kuten mm. oheiset kynät. Kohtahan se koulukin tosiaan taas alkaa.



Lagerhausin kirjavalikoimasta löytyy aina kaikkea hauskaa, niin nytkin. Tämä ruotsalaisista tanssiyhtyeistä kertova opus on täynnä herkullisia kuvia 1970-luvun påppisbändeistä. Katsokaapa nyt tätäkin Erik Charlesin bändikuvaa, jossa eturivin vasemmanpuoleisella kaverilla on kaikessa tohinassa puseron nappikin irronnut.


Tai tässä oheisessa kuvassa Ruotsin väreihin kivasti pukeutuneet Curt Haagers med Robert vuonna 1970.


Kolmannessa kuvassa on selvästi havaittavissa samoja piirteitä tulevasta syksyn ruutukuosisesta vaatemuodista.


Taisit innostua? Mikäli et pääse hakemaan omaasi Lagerhausista, kuvakirjan saa tarvittaessa lainaan (yön yli). Svenska dansband on kirja, jonka pitää löytyä jokaisen kirjahyllystä.

Ajomatkasta Mosjøenistä Uumajaan ei pysty sanomaan mitään erikoista, saati sitten näyttämään matkalta kuvamateriaalia. Matka oli uuvuttavaa istumista kahdeksan tunnin ajan ja maisemat samaa luokkaa kuin kotimaassa. Ajelimme läpi ruotsalaiskylien, joiden omakotitaloasukkaat näköjään kilpailivat siitä, kenellä on suurin nurmikko. Nämä elintasonurmikot pitää myös totisesti leikata vähintään traktorin kokoisella laitteella.

Kaiken tämän tärkeän havainnoinnin lisäksi ajotiet huononivat huomattavasti Ruotsin puolelle siirryttäessä, norjalaiset totisesti pitävät tiensä kunnossa vaikka kapeita ne ovatkin.

Piipahdimme äsken vielä viinilasilliselle hotellimme ala-aulan trendikkääseen baariin.



Lopuksi vielä aiheeseen sopiva, erittäin hauskalla videolla varustettu kipale, joka soi rinkulakeulan musiikkilaitteissa automatkan aikana useamman kerran.



Kuvat:
www.lagerhaus.se
www.svenskadansband.se

65°50′N, 13°12′E

Mosjøen on viimeinen kohteemme Norjassa ennen kuin suuntaamme Ruotsin kautta Suomeen. 10 000 asukkaan kaupunki vaikuttaa tosi kivalta ja hotellimme sijaitsee aivan rannassa lähellä vuonoa.




Rannan lähellä sijaitsee myös viehättävä rantakatu, jonka vanhoista puutaloista löytyy kahviloita ja ravintoloita, pieniä kauppoja ja gallerioita. Istuimme aurinkoa paistatellen yhdessä tunnelmallisessa pikkuravintolassa ja söimme maukasta kalakeittoa ja vohveleita.



Huomenna aamulla sanomme hyvästit Norjalle ja ajomatkasta kohti Uumajaa on tulossa pitkä – yli 500 ajokilometriä ja kahdeksan tuntia autossa istumista.

Road tripin “extreme” -osuus

Täällä sitä nyt ollaan. Keskellä ei mitään sen seurauksena, että päätimme sittenkin jatkaa matkaa etelämmäs ja etsiä yöpymispaikka matkan varrelta. Tuloksena siitä asumme nyt pikkuruisessa mökissä Hilstadissa, tosin huomattavasti lähempänä huomista määränpäätämme. Ratkaisu lähteä Bodøstä sovittua aiemmin oli ehdottomasti oikea ja saimme tänään rauhassa ajella etelää kohti ilman turhia paineita siitä, ettemme ehtisikään yhdessä päivässä perille.



Mutta siis tämä mökki (kyse ei ole yläpuolella sijaitsevasta heinäkattoisesta mökistä, ehei). Vaatimattomuus ei ole läheskään oikea sana kuvaamaan majapaikkaamme, mutta meillä on katto pään päällä, toimiva vessa, suihku ja petivaatteetkin kiltti leirintäalueen täti lainasi meille ajattelemattomille suomalaisille ystävällisesti ja vielä ilmaiseksi.




Mökissä on mukavia pikkuyksityiskohtia ja kaikkien näiden kivojen juttujen lisäksi kämppä haiskahtaa ihmisen nestemäiselle orgaaniselle yhdisteelle. Mutta uskokaa tai älkää, täällä toimii langaton verkko : ) Ainoastaan tosin ulkotiloissa, mutta onneksi mökissämme on ”parveke” ja lämpötilatkin alkavat olla sitä luokkaa, että ulkona tarkenee ilman pipoa + täällä ei ole hyttysiä.


Yksi yö sinne tai tänne, kun maisemat omalta parvekkeelta näyttävät huikeilta.


Huomenna ajellaan kolmisen tuntia Mosjøen kaupunkiin. Sitä seuraava pysähdys on Ruotsissa Uumajassa, jonka jälkeen Vaasan ja Salon kautta kotiin Espooseen.

Muutoksia matkalla

Aamulla heitimme hyvästit Lofooteille ja ajomatka jatkui Lødingenin kautta mantereelle Bognessiin. Matkan aikana riitti jälleen tunneleita ja tähänastisista pisimmän tunnelin lävistimme Lofooteilla. Sødal-tunnelen on yli kuusi kilometriä pitkä ja sijaitse ”uudella” tieosuudella, jota GPS:mme ei tunnistanut, mutta tunneli lyhensi matkantekoa melkein kahdella tunnilla.


Tällä kertaa lampaat eivät myöskään nukkuneet tien poskessa vaan tepastelivat rohkeasti keskellä tietä.


Lauttamatka Lødingenista Bognesiin kesti noin tunnin. Olisimme todennäköisesti päässeet Lofoottien eteläkärjestä suoralla lauttayhteydellä määränpäähämme Bodøhön, mutta lauantaiaikataulut hieman sekoittivat kuvioita.



Automatkalla nälkäisenä tai nälkäkynnyksen riittävästi aikoja sitten ylittäneenä kannattaa muistaa, että ruokapaikkoja ei joka kylästä löydy ottaen huomioon myös, että kyliäkään ei matkanvarrella ole kovin tiheästi. Myös lämpötilaerot (+10 asteesta +22 asteeseen) lähtöpisteestä tulopisteeseen yllätti autoilijat ja näiden asioiden huomioon ottaminen saattoi aiheuttaa lievähköä ”ylikuumenemista” kanssamatkustajissa.


Bodøhön päästyämme päädyimme siihen tulokseen, että kahden yön sijasta vietämme kaupungissa ainoastaan yhden yön ja matka jatkuu jo huomenna. Seuraava majapaikkavaraus on tehty Mosjøenissa, jonne täältä matkaa on 380 kilometriä ja 8 ajotuntia. Eiköhän matkan varrelta joku majapaikka löydy… Bodø on ihan kiva kaupunki, jos tykkää noin 40 000 asukkaan Kuopion ystävyyskaupungista, jossa lauantai-iltana ruokapaikkaa etsittäessä ei a) löytynyt mitään ruokapaikkaa b) näkynyt juurikaan muita ihmisiä ja sunnuntaipäivän viettäminen kaupungissa, jossa a + b = lue edellinen kappale automatkalla nälkäisenä.

Ehkä lievää kauniiden maisemien ähkyä saattaa jo olla havaittavissa. Lofootit olivat ehkä kauneinta maisemaa, jota olen koskaan nähnyt ja mantereelle saavuttuamme maisemat olivat toki kauniita, mutta erilaisia. Huikeat korkeuserot saavat korvat huutamaan hoosiannaa nousuissa ja laskuissa. Kaikkialla näkyy ihan kaikkea, vaikka alaselkään sattuu lievästi liian pehmeiden sänkyjen ja tuntikausia autossa istumisen takia. Nämä kaikki osatekijät edelliset mukaan lukien (+ muutama norjalainen olut) saivat automatkailijat siihen tulokseen, että Bodø on nähty yhdessä illassa ja ajomatka jatkuu huomenna. To be continued...

Adjø Henningsvær!

Alkuun erikoismaininta ruokapaikasta ”kotikylässämme”. Illastimme äsken kalaravintolassa nimeltä Henningsvær Fiskekrogen, jossa söin erittäin maukasta lammasta ja mieheni maistoi turskaa. Aivan loistavaa ruokaa!


Tänään tutustuimme Lofootteihin ajaen saaren eteläkärkeen kohteenamme Å:n kylä. Matkan varrella riitti nähtävää ja pysähdyimme tien reunaan aina kun se oli mahdollista. Tiet olivat paikoitellen erittäin kapeita ja ajomatkan aikana pujahdimme useampaan, monen kilometrin mittaiseen tunneliin.






Jos Ruotsissa tiellä hyppivät porot, Lofooteilla sai väistellä lampaita. Takaisintulomatkalla yhdelle lampaalle oli käynyt vähän huonosti, tai sitten se vaan nukkui tien poskessa. Luulisin, että se tosiaan nukkui, mutta melko huonon paikan oli valinnut lepopaikakseen...


Kilometrejä mittariin kertyi tänään noin 250. Huomenna aamulla ajamme Lødingeniin, josta matka jatkuu lautalla takaisin mantereelle ja rantareittiä pitkin noin kuuden tunnin päästä olemme seuraavassa matkakohteessa, Bodøssa. Lofootteja tulee ikävä, täällä on niin kovin kaunista!



Kuva:
www.allposters.com

Norjalaisia julkkiksia?

Automatkalla kuskin hereillä pitäminen ja kiinnostuksen ylläpitäminen on haastavaa. Keskivaiheilla matkaa Kiirunasta Lofooteille pelin nimi oli ”norjalaiset julkkikset” ja häpeäksi tietämyksemme liikkuivat tasolla Viggo Mortensen (joka sekin on syntynyt Jenkeissä ja vanhemmista äiti on vain puoliksi norjalainen, mutta sehän riittää?) ja Mette Marit - pelimme loppui melko nopeasti ja seuraavaksi arvailtiin vastaantulevien autojen merkkejä. Oli miten oli, matkalla maisemat näyttivät kutakuinkin tällaisilta.


Majapaikkamme seuraavan kahden päivän ajan sijaitsee Lofoottien yhdessä suurimmista kylistä, Henningsværissa. Kalastajakylään matkataan kahden kapean, yhden auton kerrallaan mentävän sillan kautta. Hotellin edessä autoilijoita vastaanottaa vahva savustetun kalan tuoksu ja lokit huutavat viereisen talon katolla. Muutoin tietynlaisen koskemattomuuden ja rauhallisuuden tunne näyttää olevan läsnä kaikkialla.



Kalastajakylämme on pikkuinen, mutta sitäkin eloisampi. Kylänraitin varrelta bongasimme muutaman pikkuputiikin, joissa myydään paikallisten taiteilijoiden suunnittelemaa lasitavaraa ja sisustustuotteita.





Huomenna katsastamme lisää Lofoottien tarjontaa. Suunnitelmissa ajelua saariryhmän eteläisimpään kärkeen pysähtyen välillä nauttimaan kylmähköstä (+13) säästä ja kauniista maisemista.