sunnuntai 23. syyskuuta 2018

syksy? kiitos ei.





Syksy jyrää päälle koko komeudellaan. Tulee Mauri-myrsky, joka tiputtaa kukkaruukun parvekkeen hyllyltä alas niin, että pelargoniat, mullat ja ruukunsirut valtaavat koko parvekkeen ja pakottaa ennenaikaisesti siivoamaan kesän pois parvekkeelta. Parvekkeelta, joka on ollut suosikkipaikkani koko pitkän kuuman kesän.

Vihervitriinissä uusia vihreitä palleroita toisensa perään puskeva tomaatti on sekin vielä siinä luulossa, että on kesä. Vähän niinkuin minäkin.

Skipattaisko suosiolla tää älytön syyshömpötys villasukkineen ja takkatulineen ja siirrytään suoraan jouluun?

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

aalloilla taas







Hupsistakeikkaa, tässähän on aika ihan vierähtänyt huomaamatta. Bloggari luonnollisestikin pahoittelee totaalihiljaisuutta. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet kirjoituksellisesti niin sauhuavat, ettei iltasella tai edes viikonloppuisin ole ollut aikaa kautta intoa näpytellä konetta sen enempää mitä on ollut tarvis.

Mitäs tässä, toista viikkoa yrittäjänä. Illat tuntuvat yllätyspitkiltä, kun on kotona vartissa. Pitkät istumiset bussissa vei viimeisetkin voimat, tosin eipä tässä männäviikolla ole jaksanut pehvaansa sohvannurkasta muutenkaan ylimääräistä nostaa. Lenkkikengät huutelevat alakerrassa ulkoilun toivossa, mutta nyt menee kyllä hetki ennen kuin nuo kaverit pääsevät seuraavan kerran tositoimiin.

Viikonloppuna nimittäin tämä tyttö lähti parin sadan siskon kanssa keinumaan Itämeren aalloille viikonlopun ajaksi. Se mitä siitä sitten taas seurasi onkin ihan oma tarinansa. Mikä on varmaa, että reissusta ei ainakaan naurua, kuohuvaa, korkkaria, keinuvia laivoja tai pitkiä rupattelutuokioita puuttunut.

Näillä eväillä uuteen viikkoon. 

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

kake randelin oli viisas mies








Syyskuun puolelle sujahti! Viikko oli juuri niin huikea kuin osasin odottaa. Perjantaina kävin viemässä työkoneen ja kulkukortin työpaikalle ja joimme työkavereiden kanssa lähtösumpit. Kahdeksan vuotta teki tehtävänsä vasta bussissa matkalla kotiin, vaikka toimistolla esitin coolia pidättelemällä itkua.

Niin se vaan menee, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Tässä tapauksessa uusien tuulien puhallus on heti alkuun puuskaista, kun hyppään vakituisesta työsuhteesta oman yrityksen pyörittäjäksi, tosin paikallisen suunnittelutoimiston siipiin, jossa asiakkuudet ja projektit ovat jo valmiina ja tekemistä riittää huomisesta alkaen niin että pitää vaan kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.

Kaikesta uudesta ja jännittävästä huolimatta olen niin innoissani, ettei sitä voi millään sanoilla kuvailla. Pääsen vihdoin tekemään juttuja, joista todella pidän ja joista motivoidun. Kaiken lisäksi saan tehdä tuon kaiken kotikaupungissani, jonne muutimme yhdeksän vuotta sitten. Silloin olin varma, että tulen loppuelämäni pendelöimään tavalla tai toisella pk-seudulle töiden perässä.

Kake Randelinin sanoin: älä sano ei sano kerran juu.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

tulevina viikkoina







Olen koko viikonlopun ajan kerännyt energiaa varastoon tulevaa arkiviikkoa varten puuhastelemalla kivoja asioita - haahuillut kotosalla, makoskellut sohvalla, leiponut omenapiirakkaa, pelaillut Super Mariota, napsinut rikkaruohoja puutarhassa. En käynyt kertaakaan lenkillä, vaikka yleisesti lenkkituokiot nostattaa energiatasoja huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi makoskelut sohvannurkassa. Ei ole huvittanut sateessa juosta.

Ensi viikon perjantaina menen viimeisen kerran työpaikkaan, jossa olen viettänyt kahdeksan vuotta elämästäni - melko vaiherikkaan ja repaleisen työurani aikana olen tuossa paikassa työskennellyt kaikkein pisimpään. Ensi viikon jälkeen työmatkaan menee kävellen 15 minuuttia, pyörällä viisi. Ensi viikon jälkeen toimin yrittäjänä - sana, jota kauhistelin viettäen kaiken ajan vanhempieni elintarvikeliikkeen takahuoneessa yrittäjäpariskunnan lapsena. Sana, joka ei tunnu enää niin ahdistavalta kuin muutama viikko sitten, kun pähkäilin liiketoimintasuunnitelmaa ja laskeskelin kannattavuuslaskelmaa.

Yksi asia kerrallaan.

lauantai 18. elokuuta 2018

vielä on kesää jäljellä


Kesälomien loppuessa ja lapsosten kirmatessa kouluun aletaan yleisesti puhua syksystä. Omasta mielestäni (ja interwebsin luotettavan lähteen, Wikipedian) elokuu luokitellaan vielä kesäkuukaudeksi, olkoonkin sitten aamut kylmänkalseita ja syksylle tuoksuvia, tai illat pimenevät nopeammin ja tekee sytytellä kynttilöitä.

Tänäänkin oli päivällä vielä niin lämmintä, että tarkeni kesäasustuksessa terassilla istuskella keinussa kiikkuen. Lämpötilat ovat "laskeneet" normaaleille kesälukemille, alle +20:ssa puhutaan varmaankin jo talvesta.

Minä en ainakaan halua vielä luopua kesästä. Kun olen pakotettu tarttumaan haravaan ja vettä sataa alhaalta ylös, on syksy. Nautitaan lämmöstä vielä kun voimme, sillä kyllä niitä kynttilöitä ehtii myöhemminkin sytytellä.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

kalajuhlia ja flowta










Ensimmäinen työviikko takana kesälomien jälkeen. Ei puhettakaan pehmeästä laskusta, samantien hyppäämistä liikkuvaan junaan mm. seuraajani rekrytoinnin edistämiseksi ja uuden puhelinmallin lanseeraamiseksi. Toisaalta neljä viikkoa lusmuilua innosti jo tarttumaan arkeen kiinni ja syksyn tulevat uudet työkuviot ovat innostaneet osaltaan ponnistelemaan nämä viimeiset kolme viikkoa nykyisessä työssä kunnialla maaliin.

Viikonloppu on tuntunut pitkältä, kun on ollut paljon ohjelmaa. Perjantaina visiitti Flowssa töiden puitteissa, myöhemmin illalla pikapyörähdys iloittelua siskosten kanssa. Lauantaina kurvailimme kodin kautta mökille kalastuskunnan kesäjuhliin. Onneksi kurvailimme, sillä lapsukainen nappasi juhlien arvonnasta mitä mainioimman palkinnon - lähiluomutilan vihanneksista on iloa moneksi päiväksi!

Tänään sunnuntaina on sadellut, tosin aamulla oli muutaman tunnin rakonen parahultaisesti kymmenkilometriselle lenkkeilylle. Olen tällä viikolla saanut jälleen juoksuharrastusta heräteltyä ja tästä on hyvä jatkaa. Näillä lenkki-ilmoilla kuukausitavoite saattaa ehkäpä jopa täyttyäkin!

Mutta nyt pitää mennä, omenapiirakka kutsuu!

lauantai 4. elokuuta 2018

kiitos kesäloma 2018












Hupsistakeikkaa aika vierähtää kun on hauskaa! Kesälomat on nyt lusittu, maanantaina riennämme molemmat Miehen kanssa takaisin sorville lapsosen jatkaen vielä lomailuaan viikon isovanhempiensa seurassa kunnes tokaluokka alkaa.

Kesälomalla olemme ehtineet puuhailla yhdessä paljon kaikenlaista. Viimeisellä lomaviikolla seilailimme Itämeren aalloilla ja käväisimme katsastamassa onko edelleen Tukholmassa kaikki kuten pitää. Viikon aikana ehdimme myös mökkeillä, käydä nähdä kavereita, käydä festareilla ja valmistella synttärijuhlia. Kaikenmoista.

Syksyllä perhemme arki hieman muuttuu, sillä Aniliinin työrintamalla puhaltavat (taas) uudenlaiset, mutta erittäin jännittävän kutkuttavat tuulet. Näistä tuulista varmasti lisää myöhemmin.