sunnuntai 3. marraskuuta 2019

sunnuntaiterkut






Pyhäinpäivä ja mennyt viikonloppu ylipäänsä meni leppoisan rauhallisesti. Lapsi riensi lauantaiaamusta vuorokauden mittaiselle partioleirille intoa puhkuen, ja saimme tänään iltapäivästä kotiin edelleenkin innokkaan pikkusudenpennun. On niin upeaa huomata, miten lapsukaisen partioharrastus kiinnostaa ja innostaa lasta aivan älyttömästi!

Sudenpennun reippaillessa leirillä me Miehen kanssa otimme jalat allemme ja tamppasimme menemään yli kymmen kilometriä hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä poisnukkuneiden muistolle. Kylläpä moinen pidempikestoinen reippailutuokio tekikin hyvää! Lihakset turtuneina makoilin (melkein) koko loppupäivän sohvalla kirjoja lueskellen - sain pitkästä aikaa yhden kirjan loppuun ja toisen aloitettua hyvään vauhtiin. Olipa mukavaa lukea pitkästä aikaa sen sijaan, että olisin notkunut koneella tai räplännyt puhelinta. Lukuun pääsi tuo kuvissakin esiintyvä kirja hyvän elämän matkasta - hyväksymisestä, luopumisesta, avoimuudesta ja rohkeudesta - suosittelen muuten lämpimästi ihan kaikille.

Tänään sunnuntaina aamulenkin sijaan teinkin vähän pihahommia, mm. tuikkasin multaan uusia kukkasipuleita ja korjasin pois viimeisetkin nuupahtaneet kukat. En tykkää syksystä ollenkaan ja venteiksi pakkasöistä menneet kesäkukat korostaa syksyä ja sen kurjuutta entisestään. Enpäs muuten oikein tykkää talvestakaan, mutta kunnon kinokset lunta tekisi luonnon valoisammaksi. Onneksi on glögiä!

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

65 päivää, koittakaa kestää










Jo toinen blogikirjoitus samalla viikolla - suorastaan ennenkuulumatonta! Kirjoitusmoodi jäi näppärästi päälle, sillä aamulenkin jälkeen naputin menemään sisältöjä erääseen projektiin liittyen. Yrittäjyyden hyviä puolia onkin se, että töitä voi tehdä milloin tahansa (silloin kun niitä on) - esimerkiksi tällaisena sateisena sunnuntaipäivänä. Mies ja lapsi lähtivät mökille laiturinnostohommiin, joten sytyttelin yksinäni kynttilöitä ja kuuntelen sadetta. Harvinaisen ankea keli kyllä tuolla ulkona, onneksi ehdin aamulla suorittamaan viikonlopun reippailut ennen tuota masentavaa sadetta.

Ensi viikolla singahdan niin Helsinkiin kuin Tammelaankin, viikonloppuna vielä uudelleen Helsinkiin. Voiko jo puhua pikkujouluista? Joku koiranleuka saattaisi sanoa ei, mutta meikäläisen maailmassa tulevan viikonlopun naisjärjestön tapaaminen on kuin eräänlainen alkusysäys pikkujoululle. Näin nimittäin päätin juuri, sillä Twitterissäkin Tonttu Toljanteri kertoo tänään olevan 65 päivää jouluaattoon.

torstai 17. lokakuuta 2019

enemmän ja useammin









Yritän taas, jo kuinka monetta kertaa blogin olemassaolon aikana, herätellä kirjoitusintoa muulloinkin kuin kerran viikossa sunnuntaisin ja lomamatkoilla. Lupaan yrittää järjestää aikaa kirjoittamiselle, olkoon se sitten hassunhauskaa höpinää, arjen kuulumisia tahi vakavaa asiaa. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella riittää vielä lukijoita.

Huomenna on jo perjantai! Lapsen lukuloma sujahti nopeasti, välillä isovanhempien seurassa, joinakin päivinä täällä tietokonetta vimmatusti naputtavan äitinsä ilona. Ehdimme toki käymään eräänä aurinkoisena päivänä sienimetsässä, kirpputorikin koluttiin ja löydettiin lisää kotimaista design-lasia. Yhdessä ollaan myös luettu, jopa työreissuiltaan taas kotiin saatu Mieskin on liittynyt lukupiiriin mukaan.

Kävin tänään työlounaalla Helsingissä. Ihmettelin asiaa itsekin, mutta voitteko kuvitella Aleksanterin katua kävellessäni, että tuli vähän joulufiilis? Satoi vettä, missään ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä joulusta. Ihme juttu. Oli pakko tarkistaa aiempien vuosien postauksista milloin jouluvalo kaamosvalo on nostettu olkkarin ikkunaan ja se on kuulkaa ihan näihin aikoihin.

Lapsi niiskutteli nuhaansa koko viime viikon ja nyt tuo nuha piruvie on tarttunut meikämandoliinillekin. Olen suurkuluttanut auringonhattu-uutetta ja sinkkitabletteja viime päivät, enkä halua missään olosuhteissa kokea samaa, karmivaa flunssaa mitä tuolloin heinäkuussa, jolloin poksuivat hurjimmat kesähelteet ja missasin yhden jos toisenkin sovitun tärkeän kaveritapaamisen. Eli hus pois flunssat ja nuhakuumeet! 

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

lukeminen kannattaa aina











Lapsi viettää ensi viikolla syyslomaa, joka on myös lukulomaksi julistettu. Lukulomalla kannustetaan matkustamaan menneisiin ja tuleviin maailmoihin, sukeltelemaan seikkailuihin, lentelemään tuntemattomiin galakseihin. Lukeminen lisää hyvinvointia, avartaa maailmankuvaa. Lukeminen lisää sanavarastoa, vähentää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä.

Lapsena olin nenä kiinni kirjoissa lähes koko ajan. Nykypäivänä yöpöydällä mutkitteleva kirjapino kasvaa korkeutta ja valitan jatkuvasti, etten ehdi lukemaan muutoin kuin lomamatkoilla. Vuorokaudessa on tunteja, jotka voisi käyttää paremminkin. Aion ottaa jälleen tavaksi lukea iltaisin somessa roikkumisen sijaan.

Oma työtilanne ei ihan lukulomailuun taivu, mutta aion kuitenkin himpun verran höllentää tahtia ensi viikolla - käydä lukulomalaisen kanssa kirjastossa, kirpputorilla, sienimetsässä, haravoida pihaa sekä pitää yhteisiä lukutuokioita yhdessä.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

ajankäytön hallinnasta ja Frendeistä











Kuntaviestintä ja muut mielenkiintoiset työprojektit ovat vieneet mennessään. Koodausopiskelut oli pakko laittaa paussille, sillä aika ei riitä kaiken kivan tekemiseen. Ylpeä itsestäni olen siinä suhteessa, että pystyin priorisoimaan tekemisiäni, toisaalta pettynyt luovuttamiseen ja siihen, ettei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä kaikkea.

Ajankäytön hallinta jatkuvan multitaskaamisen maailmassa on aikamoinen taitolaji. Olen jo pitkään merkannut kalenteriin lenkkihetket, jotta tiedän ottaa aikaa niiden suorittamiseen. Käytän lenkit ainakin osittain hyödyksi työasioiden miettimiselle. Olen myös tietoisesti lakannut puhumaan kiireestä - tiedän olevani yhtä työllistetty, yhtä tehokas tai yhtä tärkeä siitäkin huolimatta, että puhuisin jatkuvasti olevani kiireinen. Ajankäytön keskiössä ovat ne teot ja valinnat, jotka minä itse koen tärkeäksi. 

Lähdettiin tänään koko perheen voimin sienimetsälle isäni kanssa. Ja aloitin Frendien katsomisen alusta saakka. Noissapa esimerkkejä ajankäytöstä parhaimmillaan!

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

sateisena sunnuntaina











Aikamoinen viikko takana. Solmin viikon lopuksi osa-aikaisen kuntaviestijän työsopimuksen loppuvuodeksi. Oman yrityksen projektit jatkuu samaan malliin kuin aiemminkin. Tuloillaan myös muutama projekti lisää. En voisi tyytyväisempi olla tämänhetkiseen työtilanteeseen, joka pitää taatusti syksyn ja loppuvuoden mukavasti liikkeessä.

Tänään satoi koko aamun, välillä niin rankasti, että naapurinpapan räystään alla jo monen viikon ajan aina silloin tällöin majaillut pupu painautui visummin kiinni seinään ettei kastuisi. Oli suunnitelmia sunnuntailenkkeilylle, happihyppelyn sijaan sytyttelin kynttilöitä ja otin päikkärit.