torstai 18. huhtikuuta 2019

kiirastorstaina








Aloitetaan perinteisellä pahoittelulla. Hiljaista on pitänyt, elämä on vienyt mennessään. Taannoisesta elämänhallintaseminaarista opin sen, että kiireestä ei pidä puhuman, se jo itsessään luo kiireen tuntua. On siis ollut... tekemistä!

Pääsiäisen pyhät osuvat mitä mainioimpaan ajankohtaan, sillä viikkohan on siis ollut touhua täynnä. Olen päässyt jälleen pendelöinnin makuun, pari kertaa bussimatkailua takana ja olen jo kauhuissani miksi joskus jaksoinkaan tehdä tuota puuhaa viikon JOKA IKINEN PÄIVÄ. Aika kultaa muistot, kuten sanotaan, ja tässä tapauksessa pitää paremmin kuin paikkansa. Olen ollut kirjaimellisesti ihan loppu näiden Hesoissa vietettyjen päivien jälkeen, mutta oletettavasti kaikkeen tottuu. Kun on kivaa, on kivaa,

Yksi perinteikkään pääsiäisen vieton tavoitteena on miettiä lammasherkut kullekin pääsiäisen päivälle, alkaen näin kiirastorstaista. Kareet ovat juuri grillautumassa, samalla Mies putsasi yläkerran parvekkeen sellaiseen kuntoon, että siellä voi jälleen viettää aikaa. Huomenna saamme erityisvieraita, joille heillekin on miettitty lampainen menuu valmiiksi - kasvisruokailijoita tietenkään unohtamatta. Oi pääsiäinen, olet herkullinen lempijuhlani, hyvänä kakkosena heti joulun jälkeen!  

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

viikkokatsaus










Tässä tulee Aniliinin viikkokatsaus, hyvää sunnuntai-iltaa! Aprillipäivästä se alkaa, vappuaattoon päättyy ja siinä välissä todennäköisesti vaikka mitä - tervetuloa huhtikuu!

Mennyt viikko on ollut penkkiurheilupainotteinen - alkuviikosta kävimme Miehen kanssa katsomassa huipputason paikalliskoripalloa (voitto tuli!), perjantaina jännättiin naislentopalloilijoiden finaalipeliä telkkarista (voitto tuli!) ja lauantaina SM-huumassa himpun verran pienempien, mutta sitäkin sisukkaampien lentopallistien peliä kannustamassa. Kyllä paikallisurheilu on hienoa!

Penkkiurheilun vastapainoksi ehdin lenkille tällä viikolla melkein joka aamu. PT ei oikein tykkää, kun lepopäivät unohtuu ja akillesjänteet huutaa hoosiannaa. Mennyt viikko on ollut säiden puolesta aivan täydellinen, kukapa nyt ei aamuauringossa malttaisi olla muutaman juoksuaskeleen ottamatta?

Mutta ollaan sitä toki oltu ahkeria elämän muillakin osa-alueilla. Talon ikkunoiden pesuprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Hipsukkaiset hilinalut pääsivät tänään kasvamaan muohkeammille kasvualustoille. Eilen poksutettiin kevään ensimmäiset skumpat naapurinrouvain kanssa. Villasukkavarustusta tarvittiin, kun aurinko painui puiden taakse piiloon. Lapsukaiset saivat aimo annoksen pomppimista trampalla äitiensä sillä aikaa pohdiskellessa maailmanmenoa ja siemailessa kevätilman viilentämää kuohujuomaa.

Vitsaset on myös koristeltu valmiiksi palmusunnuntaita varten, reippahasti siis näin ennakkoon, sillä ennen virvonvarvontaa seilaamme jälleen Itämeren aalloilla. Mitä muuta alkava viikko tuo tullessaan, sitä ei voi tietää, mutta Aniliinilla on sellainen fiilis, että upean puolelle sujahdetaan. 

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

maaliskuun viimeinen







Lapsi vietti viikonlopun partioleirillä ja sunnuntaina iltapäivällä kotiin palasi uuden ansiomerkin suorittanut reipas sudenpentu. Kun on tottunut kolmen hengen bändiin, on jokseenkin erilaista päätahdinsoittajan ollessa toisaalla. Viikonlopun tuloksena yhdet pestyt sisärappuset ja kolmet ikkunat. Onneksi kotona käy taas tasainen höpötys.

Kellot viritettiin käymään kesäajassa ja huomenna sujahdetaan huhtikuun puolelle. Sunnuntaiaamupäivä enteili tiskirättisadetta ja ruohikko sai taas valkoisen höttöpeitteen, mutta iltapäivästä onneksi paistoi aurinko, sulatti juuri sataneen hötön ja ruusupuskien kevätleikkaus kutsui.

Jännittäviä aikoja tässä elellään. Monenmoista on menossa ja tulossa, erilaisia mukavia asioita putkahtelee sieltä täältä, ihan yllättäenkin. 

perjantai 22. maaliskuuta 2019

hitaasti, mutta varmasti





Oispa hei jo pääsiäinen! Viime vuonna pääsiäistä vietettiin juuri nyt, tänä vuonna saadaan odotella vielä kuukauden päivät, vaikka neljän päivän putki lammasherkkuja nyt jo kiinnostelisikin. Kuukauden päästä todennäköisesti (ei tosin ehkä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa) kaikki tuo lumi on sulannut pois, ehkä voisi vienosti jo unelmoida lasillisesesta aurinkoisella yläterasilla? (Se tosin tarkoittaisi myös terassinpesua...)

Mennyt viikko on ollut sangen mielenkiintoinen. Kuten kuvasarjan hentoiset hilin alut, myös työrintamalla on nähty hitaasti mutta varmasti alkuun lähteneitä projekteja. Mielenkiintoista nähdä, mihin ne kaikki aikanaan johtaa! Se ehkä tässä yrittäjyyden epäsäännöllisyydessä on kaikkein jännittävintä, että toisinaan voi kosahtaa kovaakin. Suuntaan tai toiseen.

Mutta hetkonen, tänäänhän olis perjantai! Viikonloppuna meikämandoliini ja tuo Mies tuolla kirmaavat isolle kirkolle seminaariin, joka todennäköisesti on silmiä ja korvia avaava kokemus kaikenpuolin. Himpun verran eli vähän harmittaa istua koko viikonloppu sisätiloissa, aurinkoakin kun kai luvattu, mutta tiedossa on varsin mielenkiintoinen seminaariviikonloppu. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

kohti uutta viikkoa





Ei uskoisi kun ulos katsoo, että parin viikon päästä on jo huhtikuu. Onneksi heitin jo heti aamusta lenkkituokion, kiersin pitkästä aikaa myös lähikirpputorin kautta. Tyhjin käsin matkaa tietenkin taas jatkoin, ehkä kirppishaukan silmä on väsähtänyt tai ostosmaku mutkistunut. 50-lukulainen liinavaatekaappikin antaa odottaa itseään, mutta ehkä sellaisen jostain joskus vielä löydän (yhteystiedot löytyvät tuosta oikeasta renasta mikäli kenties haluat myydä omasi!).

Sunnuntai-iltapäivisin on aikaa käydä läpi alkavan viikon ohjelmaa, tehdä suunnitelmia tehtäville töille ja unelmoida tulevasta. Olen merkannut viikon uimahallikeikat kalenteriin, jolloin ainakin periaattellinen mahdollisuus uintituokiolle on olemassa. Sadan kilsan lenkkitavoite jää todennäköisesti haaveeksi tässäkin kuussa, mutta tavoitteensa se on joka kuukausi. Tavoitteita näet pitää olla.

Toivottavasti ensi viikolle suotaisiin paljon aurinkoisen päiviä. 

lauantai 16. maaliskuuta 2019

musiikkivideoiden myötä viikonlopun viettoon


Perjantai-iltojen iloksi olemme kehitelleet tavaksi viettää Levyraatia, jossa jokainen valitsee mieleisiänsä kappaleita ja ne katsotaan yhdessä älytelevision YouTube-sovelluksen kautta. Jep, taidamme ehkä olla maailmankaikkeuden ainoita, jotka käyttää älytelevisiolla YT-sovellusta. Oli miten oli, eilenkin kuultiin taas vahvasti ysäripainoitteista poppia ainakin oman listani osalta, Madonnaa, a-haata ja Daft Punkkia, Lapsukainen oli valinnut Robbaria ja Darudea. Miehen lista ei juurikaan yllättänyt, sillä sieltä löytyi jotain Top Gunin Soundtrackilta tai Ultra Bralta.

Videot tuovat mukavasti lisämausteensa musiikin kuunteluun. Lasta pelotti a-han Sun always shines on TV:n valkoiset, ilmeelliset mallinuket. Uusimmissa videoissa Robbari tanssii eriparilenkkareidensa ja tuntemattomien räppikavereidensa kanssa Bangkokin korkeilla katoilla.

Niin että jos joku sattuu menemään perjantai-iltaisin tästä kotikadulta talomme ohi ja näkee hullunmoista krebaamista ikkunasta, se ollaan me Lapsukaisen kanssa tanssimassa biisivalintojamme. Ultra Brata kun on vähän vaikea tanssia villisti.

torstai 14. maaliskuuta 2019

kevättä ja tortilla-kestien suunnittelua







Viimeisimmästä kirjoituskerrasta onkin kulunut hyvä tovi. Kuun alussa paistoi aurinko, on toki aurinko paistellut viime viikkoinakin. Mieli tuntuu kuitenkin yhtä aaltoilevalta kuin kevätsää - toisinaan sataa kevyttä lunta kuin sellaisessa lasisessa pallokoristeessa, jota heiluttamalla vedessä olevat valkoiset hippuset heittelehtivät vimmatusti puolelta toiselle. Toisinaan taas aurinko lämmittää niin, että tuulettomalla paikalla tekee mieli nakata talvitakki syrjään ja antaa pisamien herätä.

Onneksi on jo torstai, vaikka koko ajanhan on joko maanantai tai perjantai. Viikonlopulle toivon aurinkoisia kevätsäitä, jotka houkuttelisivat juoksuhommiin linnunlaulua kuuntelemaan. Tai sitten ihan yksinkertaisesti järjestetään oman perheen kesken tortilla-kestit, joita Pikkarainen on jo monena viikonloppuna niin toivonut.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

uutta virtaa






Maaliskuu on tuonut mukanaan ihan kokonaan uudenlaista virtaa. Hämmentävää kyllä, valon määrän lisääntyessä olen joka kevät tuntenut puhdin vähentyneen ja sama tapahtui tänäkin keväänä. On tässä toki ollut vähän henkisesti haipakkaa. Syksyllä aloitettu reipas uintiharrastuskin on jäänyt tämän vuoden osalta kokonaan. Nyt tuntuu siltä, että puhtia taas riittäisi.

Aamulenkin jälkeen istahdin vähäksi aikaa alaterassin keinuun istumaan. Aurinko tuntuu jo lämpimältä kohtaan, johon ei tuuli ei osu. Mietin kesäistutuksia ja sitä, kuinka pitkä aika onkaan vielä kukkien istuttamiseen. Kukkapenkistä pilkottanut jouluruusun nuppu antaa lupauksen tulevasta - kyllä se kevät vaan on tuloillaan! Löysin vielä kaappeja siivoillessani toissavuotisia hilinsiemeniä ja avot, itämisen ihmettä ei voi enää estää. Saavatpahan ystävät, sukulaiset ja naapurit tuliaisviemisiksi omat hilinsä.

Jostain syystä nukkumatti heitti unihiekkansa eilen jo ennen kuin kympin uutiset ehti edes alkaakaan, ja herätti aurinkoiseen aamuun ennen seitsemää. Lenkin jälkeinen aamusauna, mikäs sen parempaa. Kello on vasta puoli kaksi ja tuntuu, että tässähän on ehtinyt tehdä jo vaikka mitä.

torstai 28. helmikuuta 2019

huomenna on kevät







Viikonloppuhan se siellä häämöttää kun samanaikaisesti niskaan hengittää vatsataudin uhkanpoikanen. Lapsi on viettänyt tämän päivän sairastelevana karhunpoikasena ja äitinsä kuulostelee alinomaan oman mahansa murinoita peläten, että tämä taisi nyt olla se syömishetki, joka ei välttämättä tule sisällä pysymään. Elämme jännittäviä aikoja siis. Terveyttä toivoen, sillä olen vihdoinkin saanut hyvän lenkkeilyputken päälle.

Taannoinen hiihtolomaviikko oli varsin hyvä. Työrintamalla on koettu hiuksenhienoja muutoksia, parempaan suuntaan sikäli, että olen saanut jälleen nukuttua. Pari sangen mielenkiintoista työprojektia menoillaan ja toivottavasti monia vastaavia polkaistaan käyntiin lähiviikkoina.

Silti, luottavaisin mielin kevättä kohti - huomenna on jo maaliskuu!

maanantai 18. helmikuuta 2019

kun kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa





Tähän väliin vaihteeksi vähän työhommia! Yksi mielekkäimmistä työhöni liittyvistä tehtävistä ovat sisältöihin liittyvät kuvaukset, liittyivätpä ne sitten minkämoisiin kuvaustilanteisiin tahansa. Visuaalisesti kauniit kuvat ja kuvauksissa mukana oleminen on kaikkein palkitsevinta ja inspiroivinta.

Visuaalinen viestintä viestii yrityksen arvoista. Laadukkaat kuvat luovat ja vahvistavat haluttua brändimielikuvaa ja tekstisisällön kanssa yhdessä yrityksen palvelu tai tuote konkretisoituu. Mikään visuaalinen elementti ei pitäisi olla "onpas kiva kuva" -tyylinen, vaan kuvien tulisi tekstisisällön kanssa yhdessä tukea viestinnän tavoitetta ja yrityksen brändiä.

Tiedon ja viestin on oltava visuaalista, jotta se puhuttelee ja herättää mielenkiintoa. Sisällöntuottajana tiedän, että sanat eivät yksin riitä. Olenkin ylpeä siitä, että saan parhaillaan tehdä yhteisprojekteja kahden erittäin taitavan, visuaalisesti viestivän ammattilaisen kanssa.