sunnuntai 2. syyskuuta 2018

kake randelin oli viisas mies








Syyskuun puolelle sujahti! Viikko oli juuri niin huikea kuin osasin odottaa. Perjantaina kävin viemässä työkoneen ja kulkukortin työpaikalle ja joimme työkavereiden kanssa lähtösumpit. Kahdeksan vuotta teki tehtävänsä vasta bussissa matkalla kotiin, vaikka toimistolla esitin coolia pidättelemällä itkua.

Niin se vaan menee, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Tässä tapauksessa uusien tuulien puhallus on heti alkuun puuskaista, kun hyppään vakituisesta työsuhteesta oman yrityksen pyörittäjäksi, tosin paikallisen suunnittelutoimiston siipiin, jossa asiakkuudet ja projektit ovat jo valmiina ja tekemistä riittää huomisesta alkaen niin että pitää vaan kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.

Kaikesta uudesta ja jännittävästä huolimatta olen niin innoissani, ettei sitä voi millään sanoilla kuvailla. Pääsen vihdoin tekemään juttuja, joista todella pidän ja joista motivoidun. Kaiken lisäksi saan tehdä tuon kaiken kotikaupungissani, jonne muutimme yhdeksän vuotta sitten. Silloin olin varma, että tulen loppuelämäni pendelöimään tavalla tai toisella pk-seudulle töiden perässä.

Kake Randelinin sanoin: älä sano ei sano kerran juu.

6 kommenttia:

  1. Isosti onnea uuteen <3 Uskon, että pärjään loistavasti!

    VastaaPoista
  2. Onnea uusiin tulisin!, ��

    VastaaPoista
  3. Onnea onnea! Olikos muuten teillä kynttilänkäryjä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna! Joo, kyllä savut ja käryt meillekin saakka kantautuivat :(

      Poista