tiistai 16. lokakuuta 2018

flunssahetki eli mietintätauko


Himskatin himskatti. Yrittäjä on sairaana. Eilen illalla kurkku varoitteli karhistelullaan. Auringonhattu-uutteen aloituksen ajoitus on kriittisin juuri tässä vaiheessa, sille kaveriksi päivittäisannos sinkkitablettia. Taltutan flunssan heti alkuun, sillä eipä kasaantuneita töitä kukaan muukaan tee. Luotan auringonhattuun, se on pelastanut flunssatilanteessa kerran jos toisenkin.

Tänään kroppa siis pyysi ottamaan rauhallisesti ja niin teinkin, ehkä huomenna olen sen verran toimintakuntoinen, että saan sormet soljumaan näppäimistöllä, kirjoitettua tekstejä eli tehtyä töitä. Päivällä makoillessa sohvalla seurailin pitkästä aikaa keskustelua Arkadianmäeltä, muistelin menneitä ja mietin tulevia. Välillä pieneen taukoon tarvitaan se flunssahetki. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

me seilaajat


Kakkosluokkalaisella alkoi syysloma. Yrittäjä aikoo kuitenkin yrittää koko lapsukaisen lomaviikon, myös Miehellä on normaalisti töitä - onneksi on lomalapsen viihdytysapuun rientävät isovanhemmat.

Nappasimme kuitenkin pienen irtioton kotihommista ja suuntasimme perjantaina Olympiaterminaaliin ja hyppäsimme meriseikkailuun koko viikonlopuksi. Tukholmassa oli yhtä upeat kelit kuin täällä Suomessa, me kävellä kirmasimme Moderna Museetiin kurkkimaan Andyn näyttely ja melkein bongasimme itse kuninkaankin! Tukholma on kaunis kaupunki ja ihanan tuttu. Merimatkailusta nauttii ihan koko perhe.

Pari hieman rauhattomampaa yötä tässä takana, sillä aavalla osuudella paatti hieman keinui ja naapurihytissä taisi asustella pari vilskaria - mutta eipä haittaa! Kokonaisuutena reissu oli aivan loistava. Me niin tykätään seilaamisesta, senhän kertoo jo sekin, että Happy Lobsterin tarjoilija muisti meidät aiemmilta risteilyiltä. 

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

voiko jo? jos ihan pienesti vain?








Ihan älytöntä, että siinä se viikonloppu taas meni kun justhan oltiin perjantaissa ja sitä ennen maanantaissa ja ties missä. Mutta eipä silti, mitä nopeammin mennään, sitä nopeammin päästään itse asiaan, eli joulun odotteluun. Jos kesästä luopuminen oli tuskallista, kaiken se kestää ja kaiken se kärsii kun laittaa joulunodotusmoodin tarpeeksi ajoissa päälle.

Ja nyt se kuulkaa on päällä, toki varovaisesti tietenkin. Aloitetaan vaikkapa kynttilöillä, ja sillä tiedolla, että huomenna ilmestyy paikallisissa alkomahooliliikkeissä vuosikertablögi, joka paremmin Blossanakin tunnetaan. Tiesittekö, että tämän vuoden vuosikertablossan maun inspiraatio löytyy Italiasta? Oi kyllä, ehkä se maistuu kylmänä jopa paremmalta. No, se selviää huomenna.

lauantai 29. syyskuuta 2018

lauantai, tykkään susta






Mukavaa lauantaita! Aurinko paistaa, eikä syksy näytä tällä hetkellä ollenkaan ikävältä. Kävin nimittäin tänään heittämässä koko viikon päätä kivistäneen kivun lenkkipolulle, aion tehdä samalla tavalla myös huomenna aamulla vaikkei päätä enää pakotakaan. Lenkin jälkeen ihmettelin kotona, että ehtisköhän sitä vihdoin pestä pari koneellista pyykkiä ja lukea sohvan nojalla odotelleet edelliskuukausien sisustuslehdet.

Loppuviikosta meillä oli kylillä markkinat ja peruskuvioihin kuuluivat tietysti kitalakeen tarttuvan, mutta niin herkullisen viipurinrinkelin osto, maukas Sotaveteraanien valmistama hernekeitto, lapsosen maltilliset hulinat tivolin laitteissa ja pihaluudan osto. Nyt taidan kaataa itseni horisontaaliasentoon sohvalle ja katsoa kuinka kynttilän liekki lepattaa. Harvemmin sitä nimittäin tulee tehtyä arkihulinoissa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

syksy? kiitos ei.





Syksy jyrää päälle koko komeudellaan. Tulee Mauri-myrsky, joka tiputtaa kukkaruukun parvekkeen hyllyltä alas niin, että pelargoniat, mullat ja ruukunsirut valtaavat koko parvekkeen ja pakottaa ennenaikaisesti siivoamaan kesän pois parvekkeelta. Parvekkeelta, joka on ollut suosikkipaikkani koko pitkän kuuman kesän.

Vihervitriinissä uusia vihreitä palleroita toisensa perään puskeva tomaatti on sekin vielä siinä luulossa, että on kesä. Vähän niinkuin minäkin.

Skipattaisko suosiolla tää älytön syyshömpötys villasukkineen ja takkatulineen ja siirrytään suoraan jouluun?

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

aalloilla taas







Hupsistakeikkaa, tässähän on aika ihan vierähtänyt huomaamatta. Bloggari luonnollisestikin pahoittelee totaalihiljaisuutta. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet kirjoituksellisesti niin sauhuavat, ettei iltasella tai edes viikonloppuisin ole ollut aikaa kautta intoa näpytellä konetta sen enempää mitä on ollut tarvis.

Mitäs tässä, toista viikkoa yrittäjänä. Illat tuntuvat yllätyspitkiltä, kun on kotona vartissa. Pitkät istumiset bussissa vei viimeisetkin voimat, tosin eipä tässä männäviikolla ole jaksanut pehvaansa sohvannurkasta muutenkaan ylimääräistä nostaa. Lenkkikengät huutelevat alakerrassa ulkoilun toivossa, mutta nyt menee kyllä hetki ennen kuin nuo kaverit pääsevät seuraavan kerran tositoimiin.

Viikonloppuna nimittäin tämä tyttö lähti parin sadan siskon kanssa keinumaan Itämeren aalloille viikonlopun ajaksi. Se mitä siitä sitten taas seurasi onkin ihan oma tarinansa. Mikä on varmaa, että reissusta ei ainakaan naurua, kuohuvaa, korkkaria, keinuvia laivoja tai pitkiä rupattelutuokioita puuttunut.

Näillä eväillä uuteen viikkoon. 

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

kake randelin oli viisas mies








Syyskuun puolelle sujahti! Viikko oli juuri niin huikea kuin osasin odottaa. Perjantaina kävin viemässä työkoneen ja kulkukortin työpaikalle ja joimme työkavereiden kanssa lähtösumpit. Kahdeksan vuotta teki tehtävänsä vasta bussissa matkalla kotiin, vaikka toimistolla esitin coolia pidättelemällä itkua.

Niin se vaan menee, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Tässä tapauksessa uusien tuulien puhallus on heti alkuun puuskaista, kun hyppään vakituisesta työsuhteesta oman yrityksen pyörittäjäksi, tosin paikallisen suunnittelutoimiston siipiin, jossa asiakkuudet ja projektit ovat jo valmiina ja tekemistä riittää huomisesta alkaen niin että pitää vaan kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.

Kaikesta uudesta ja jännittävästä huolimatta olen niin innoissani, ettei sitä voi millään sanoilla kuvailla. Pääsen vihdoin tekemään juttuja, joista todella pidän ja joista motivoidun. Kaiken lisäksi saan tehdä tuon kaiken kotikaupungissani, jonne muutimme yhdeksän vuotta sitten. Silloin olin varma, että tulen loppuelämäni pendelöimään tavalla tai toisella pk-seudulle töiden perässä.

Kake Randelinin sanoin: älä sano ei sano kerran juu.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

tulevina viikkoina







Olen koko viikonlopun ajan kerännyt energiaa varastoon tulevaa arkiviikkoa varten puuhastelemalla kivoja asioita - haahuillut kotosalla, makoskellut sohvalla, leiponut omenapiirakkaa, pelaillut Super Mariota, napsinut rikkaruohoja puutarhassa. En käynyt kertaakaan lenkillä, vaikka yleisesti lenkkituokiot nostattaa energiatasoja huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi makoskelut sohvannurkassa. Ei ole huvittanut sateessa juosta.

Ensi viikon perjantaina menen viimeisen kerran työpaikkaan, jossa olen viettänyt kahdeksan vuotta elämästäni - melko vaiherikkaan ja repaleisen työurani aikana olen tuossa paikassa työskennellyt kaikkein pisimpään. Ensi viikon jälkeen työmatkaan menee kävellen 15 minuuttia, pyörällä viisi. Ensi viikon jälkeen toimin yrittäjänä - sana, jota kauhistelin viettäen kaiken ajan vanhempieni elintarvikeliikkeen takahuoneessa yrittäjäpariskunnan lapsena. Sana, joka ei tunnu enää niin ahdistavalta kuin muutama viikko sitten, kun pähkäilin liiketoimintasuunnitelmaa ja laskeskelin kannattavuuslaskelmaa.

Yksi asia kerrallaan.

lauantai 18. elokuuta 2018

vielä on kesää jäljellä


Kesälomien loppuessa ja lapsosten kirmatessa kouluun aletaan yleisesti puhua syksystä. Omasta mielestäni (ja interwebsin luotettavan lähteen, Wikipedian) elokuu luokitellaan vielä kesäkuukaudeksi, olkoonkin sitten aamut kylmänkalseita ja syksylle tuoksuvia, tai illat pimenevät nopeammin ja tekee sytytellä kynttilöitä.

Tänäänkin oli päivällä vielä niin lämmintä, että tarkeni kesäasustuksessa terassilla istuskella keinussa kiikkuen. Lämpötilat ovat "laskeneet" normaaleille kesälukemille, alle +20:ssa puhutaan varmaankin jo talvesta.

Minä en ainakaan halua vielä luopua kesästä. Kun olen pakotettu tarttumaan haravaan ja vettä sataa alhaalta ylös, on syksy. Nautitaan lämmöstä vielä kun voimme, sillä kyllä niitä kynttilöitä ehtii myöhemminkin sytytellä.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

kalajuhlia ja flowta










Ensimmäinen työviikko takana kesälomien jälkeen. Ei puhettakaan pehmeästä laskusta, samantien hyppäämistä liikkuvaan junaan mm. seuraajani rekrytoinnin edistämiseksi ja uuden puhelinmallin lanseeraamiseksi. Toisaalta neljä viikkoa lusmuilua innosti jo tarttumaan arkeen kiinni ja syksyn tulevat uudet työkuviot ovat innostaneet osaltaan ponnistelemaan nämä viimeiset kolme viikkoa nykyisessä työssä kunnialla maaliin.

Viikonloppu on tuntunut pitkältä, kun on ollut paljon ohjelmaa. Perjantaina visiitti Flowssa töiden puitteissa, myöhemmin illalla pikapyörähdys iloittelua siskosten kanssa. Lauantaina kurvailimme kodin kautta mökille kalastuskunnan kesäjuhliin. Onneksi kurvailimme, sillä lapsukainen nappasi juhlien arvonnasta mitä mainioimman palkinnon - lähiluomutilan vihanneksista on iloa moneksi päiväksi!

Tänään sunnuntaina on sadellut, tosin aamulla oli muutaman tunnin rakonen parahultaisesti kymmenkilometriselle lenkkeilylle. Olen tällä viikolla saanut jälleen juoksuharrastusta heräteltyä ja tästä on hyvä jatkaa. Näillä lenkki-ilmoilla kuukausitavoite saattaa ehkäpä jopa täyttyäkin!

Mutta nyt pitää mennä, omenapiirakka kutsuu!

lauantai 4. elokuuta 2018

kiitos kesäloma 2018












Hupsistakeikkaa aika vierähtää kun on hauskaa! Kesälomat on nyt lusittu, maanantaina riennämme molemmat Miehen kanssa takaisin sorville lapsosen jatkaen vielä lomailuaan viikon isovanhempiensa seurassa kunnes tokaluokka alkaa.

Kesälomalla olemme ehtineet puuhailla yhdessä paljon kaikenlaista. Viimeisellä lomaviikolla seilailimme Itämeren aalloilla ja käväisimme katsastamassa onko edelleen Tukholmassa kaikki kuten pitää. Viikon aikana ehdimme myös mökkeillä, käydä nähdä kavereita, käydä festareilla ja valmistella synttärijuhlia. Kaikenmoista.

Syksyllä perhemme arki hieman muuttuu, sillä Aniliinin työrintamalla puhaltavat (taas) uudenlaiset, mutta erittäin jännittävän kutkuttavat tuulet. Näistä tuulista varmasti lisää myöhemmin.