lauantai 8. joulukuuta 2018

siitä joulumielestä








Ohop, pitkällä ollaan jo joulukuussa eikä vielä pihaustaan jouluun hurahtaneesta bloggaajasta! Ei tässä oikeastaan suoranaiseta hoppua ole ollut, vaan pelkästään väsymystaistelua pimeyttä vastaan, vaikka tokihan tässä joulumielen kanssa hyviä kavereita jo ollaan.

Tai no, tiedä siitä joulumielestä. Lähdettiin tänään isollekirkolle erilaisiin ihaniin joulumyyjäisiin ja joulumieltä kohottamaan tonttuilun lomassa. Mies valitti, että joulumarketeissa kiertely oli hänelle kuin Biltemaa ja Motonettia meikäläiselle. Vettä satoi kaatamalla, alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Ihmisiä oli kaikkialla, hitaastiliikkuvia, ihmetteleviä turismuksia. Niin että joulufiiliksen kanssa sujahdettiin pahasti pakkaselle.

Mutta hätää ystävät! Joulukuusi on nimittäin juuri saapunut taloon! Kyllä se kuulkaa tästä.

perjantai 30. marraskuuta 2018

viimeistä viedään







Niin vaan saatiin se pimeä marraskuu taputeltua, viimeistä viedään. Muutama päivä sitten satoi reipas ensilumi, tänään lumi on jo loskana tienreunoilla. Me ei talven kanssa olla bestiksiä, mutta myönnettäköön, että rankka lumisade ja auton etsiminen lumikinoksesta työpäivän jälkeen toi ainakin jouluisan olon. Tai siis lisäsi sitä edelleen - jouluisessa tunnelmissahan tässä on menty jo monta viikkoa.

Huomenna avautuu joulukalenterien ensimmäiset luukut, lapsonen on jo useamman päivän innokkaasti käynyt kurkkimassa kalenterinsa paketteja eteisessä. Tälläkin kertaa kääröihin pääsi paljon hyödyllisiä pikkulahjuksia kuten sukkia, luettavaa ja tehtäviä - meillä ei karkkilahjoja ei joulukalenterissa olekaan, ellei xylitol-purkkaa lasketa tuohon kategoriaan.

Saa nähdä, saadaanko joulukuusi sisälle jo viikonlopun aikana. Se mikä ainakin on varmaa - pikkujoulukinkku on ollut Isällä suolassa jo edellisviikosta ja se tullaan grillaamaan ulkogrillissä sunnuntaina.

Niin ja tietysti ne joululaulut, joulumyyjäiset ja höyryävät glögit.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

viikkokatsaus






Hiiohoi, hauskuuksia horisontissa! Vietettiin osa menneestä viikosta keskenämme lapsukaisen kanssa kun Mies huiteli työreissuillansa. Me tytöt pistettiin leipoen pipareita ja katsottiin joululeffoja. Työrintamalla riitti mukavasti vipinää ja kävin vihdoin herättelemässä vanhaa uintiharrastusta. Tavoitteena on pyrkiä käymään polskimassa vähintään kaksi kertaa viikossa, eli huomenna taas uippiskassi olalle ja menoksi.

Viikonloppuna saatiin myös pikkujoulukausi reippaanlaisesti korkattua. Nelikymppinen kroppa ei enää kestä samalla menolla aamuviiteen hippaamista ja hullunmoista tanssimista, mutta voi tytöt ja pojat miten hauskaa oli! Pääsen omaan tuttuun unirytmiini ehkä keskiviikkoon mennessä...

Mutta kyllä, ensi viikolla alkaa joulukuu!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...










Mennyt viikko on ollut täynnä upeita asioita ja ihania jälleennäkemisiä. Irtiotto arjesta sujui juuri niinkuin pitikin saaden näyttämään ja tuntemaan omat nurkat entistä kotoisemmilta. Myös viikonloppu sen suurempia suunnitteluja tuli juuri oikeaan saumaan.

Ensimmäiset joulumyyjäiset koettu, joulumusiikki on soinut jo edellisviikonlopusta lähtien. Lauantaina aamulla kun olin valitsemassa uutta jouluista soittolistaa, mutisi Mies jotain, mutta eipä auta Miehen mutinat kun saa asua samassa taloudessa kahden vakavasti jouluun hurahtaneen kanssa. Lapsihan on jo kuukaudenpäivät pitänyt tonttupukua.

Myös ensimmäiset joululahjat on jo hankittu. Lapsosen joulukalenteri on paketoimista vaille valmis. Taidanpa silti nauttia ensin tuosta harvinaisesta valoilmiöstä, sillä kun pimeä laskeutuu, keitän glögiä ja tonttuilen kalenterin valmiiksi.

maanantai 12. marraskuuta 2018

irtiotto arjesta






Pyrin mahdollisimman paljon ja jatkuvasti pitämään positiivisen mielialan yllä edellisen postauksen tavoin. Mutta tuo harmaus tekee hulluksi. Ei mikään määrä reippailuja, yöunta, kynttilöitä tai saavillisia glögiä auta, kun ulkona on tuollainen pistetään-mieliala-matalaksi-keli. Meikäläisen pitäisi varmaankin elää kirkasvalolampun kumppanina aamusta iltaan, jotta saisin tarpeeksi energiaa perustoimintaan, puhumattakaan kirjoituksellisesta inspiraatiosta, jota... noh, pitäisi päivittäin useamman tunnin ajan harrastaa.

Irtiotto arjesta, jep, kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta en ainoastaan usko vaan tiedän, että se toimii. Pari seuraavaa päivää menee isolla kirkolla ja agendalla työnteon lisäksi upean naisjaoston kokoontuminen, lounastelua ex-kollegojen kanssa arkadianmäellä ja uuden suomalaisen muotikeskuksen VIP-avajaisia.

Ja mahdollisimman paljon virtaa varastoon pääkaupungin vilinästä.

perjantai 2. marraskuuta 2018

marraskuu






Lokakuu oli ja meni. Ihan hyvä niin. Marraskuu on pitkä, kurja ja pimeä, mutta marraskuussa voi aloitella valmistelun jouluun, eikös juu? Kyllä me tästäkin marraskuusta siis selvitään.

Tällä viikolla on juhlittu halloweeniä - juhlaa, joka pitäisi ehdottomasti saada suuremman huomion keskellä pimeää syksyä. Ehkei niin karnevaaliluonteista ja kaupallisuutta mitä rapakon takana, mutta ehdottomasti kyllä kiitos pikkunoitien peloitteluille, kurpitsalyhdyille, yleiselle hulluttelulle ja kaikenlaiselle herkuttelulle.

Niin että mitä siitä sitten, vaikka päivät lyhenee ja ulkona sataa. Minä ainakin aion potkaista uuteen menopeliini lisää vauhtia, tuikata lisävaihteen päälle ja elvyttää vanhan uintiharrastuksen uudestaan, jotta tästä synkästä säästä ja pimeydestä selviää.

PS. Tiedättekö mikä oli tämän viikon ehdottomin kohokohta? Se, että Tonttu Toljanteri alkoi seurata Twitterissä. Se jos jokin on joulun merkki se.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

ystäviä, ysikymppisiä ja ylimääräisiä tunteja







Yksi ylimääräinen tunti tuli todellakin tarpeeseen. Aika kultaa muistot, sillä eipä tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kun erittäin aamuvirkku lapsukainen heräsi poikkeuksetta kuudelta. Aina. Myös silloin, kun siirryttiin talviaikaan.

Mutta siis tämä vuodenaika. Millä ilveellä kukaan tervejärkinen jaksaa työpäivän jälkeen lähteä pilkkopimeään ja sateeseen ulkoilemaan? Olen 100% varma, että lempipaikkani lämpöisen takkatulen edessä glögisaavi kainalossa kiinnostaa enemmän.

Tänään paistoi aurinko, lähdin aamulla lenkille, luojaties kuinka pitkään aikaan. Lenkkimerkinnät kertoivat lenkin olleen kuun toinen - ensi viikolla vaihtuu jo marraskuuksi. Ottaa päähän kun mittää ei jaksa. Eikä ehdi. Ainakaan arkisin. Pitäisi yrittää napata jostain aikaa tehdä muutakin kuin töitä tai nukkumista.

Ettei menisi ihan kokonaan marmattamiseksi, viikonloppu on ihmisen parasta aikaa. Lauantaina kahviteltiin 90-vuotta täyttänyttä isoisääni. Perjantaina oli ystäviä kylässä - italiainen viini virtasi ja Mies taikoi herkullista grilliruokaa lokakuiseen hetkeen sopien. Näitä hetkiä lisää! Ei ole koiranleuka väärässä sanoessaan, että ystävät ovat elämän suola.

perjantai 19. lokakuuta 2018

mökillä lokakuussa






En muista milloin olisin ollut mökillä näin myöhään syksyllä. Torstaina illalla mökille saapuessamme kämppä oli kylmänkalsea ja selvästikin pienet hiirulaisystävämme olivat männäviikoilla pitäneet siellä bileitään, joten ensitöiksemme saimme tietysti ryhtyä puhdistusoperaatioon ja lämmitellä paikkoja. Kahdeksalta illalla oli jo pilkkopimeää, puolikuun heijastaen heikosti valoa kuunsillallaan.

Hiirulaisten aiemmat bilemeiningit saivat tietenkin aikaan levottoman yön, sillä olin varma että jostakin raosta hiiru kuitenkin hyökkää päälle. Näin ei kuitenkaan käynyt ja ehkä taisin muutaman tunnin yöllä nukkua. Ensi yö on ehkä helpompi, tosin mikään ei kanssakumppanien (toim. huom. monikko) kuorsaamisääniä millään poista.

Heräsimme aurinkoiseen aamuun, mökki oli edelleen lämmin ja kynttilät toivat erityistä tunnelmaa. Mies teki töitä koko päivän, minäkin osittain, lapsi lueskeli vanhoja Aku Ankkoja - välillä tosin teimme lapsukaisen kanssa happihyppelyn metsään sienenkiilto silmissä. Ja mitä sieniapajia löysimmekään! Voi sitä iloa ja onnea, kun kyykistyessään noukkimaan muutamia näkee seuraavan ryppään vähän kauempana. En ehkä tiedä merimaiseman katselemisen lisäksi muuta sen rauhoittavampaa kuin metsässä liikkumisen.

tiistai 16. lokakuuta 2018

flunssahetki eli mietintätauko


Himskatin himskatti. Yrittäjä on sairaana. Eilen illalla kurkku varoitteli karhistelullaan. Auringonhattu-uutteen aloituksen ajoitus on kriittisin juuri tässä vaiheessa, sille kaveriksi päivittäisannos sinkkitablettia. Taltutan flunssan heti alkuun, sillä eipä kasaantuneita töitä kukaan muukaan tee. Luotan auringonhattuun, se on pelastanut flunssatilanteessa kerran jos toisenkin.

Tänään kroppa siis pyysi ottamaan rauhallisesti ja niin teinkin, ehkä huomenna olen sen verran toimintakuntoinen, että saan sormet soljumaan näppäimistöllä, kirjoitettua tekstejä eli tehtyä töitä. Päivällä makoillessa sohvalla seurailin pitkästä aikaa keskustelua Arkadianmäeltä, muistelin menneitä ja mietin tulevia. Välillä pieneen taukoon tarvitaan se flunssahetki. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

me seilaajat


Kakkosluokkalaisella alkoi syysloma. Yrittäjä aikoo kuitenkin yrittää koko lapsukaisen lomaviikon, myös Miehellä on normaalisti töitä - onneksi on lomalapsen viihdytysapuun rientävät isovanhemmat.

Nappasimme kuitenkin pienen irtioton kotihommista ja suuntasimme perjantaina Olympiaterminaaliin ja hyppäsimme meriseikkailuun koko viikonlopuksi. Tukholmassa oli yhtä upeat kelit kuin täällä Suomessa, me kävellä kirmasimme Moderna Museetiin kurkkimaan Andyn näyttely ja melkein bongasimme itse kuninkaankin! Tukholma on kaunis kaupunki ja ihanan tuttu. Merimatkailusta nauttii ihan koko perhe.

Pari hieman rauhattomampaa yötä tässä takana, sillä aavalla osuudella paatti hieman keinui ja naapurihytissä taisi asustella pari vilskaria - mutta eipä haittaa! Kokonaisuutena reissu oli aivan loistava. Me niin tykätään seilaamisesta, senhän kertoo jo sekin, että Happy Lobsterin tarjoilija muisti meidät aiemmilta risteilyiltä.