lauantai 2. syyskuuta 2017

syyskuu


Kotona ollaan. Neljä päivää neukkarissa istumista, pitkiä työpäiviä, kiperien asioiden läpikäymistä. Olo on vähintäänkin nuutunut, mutta onneksi on viikonloppu. Ja huomenna on sunnuntai. Sunnuntai on viikon paras päivä.

Kuukausikin ehti tuossa vaihtua. Mihin se elokuu oikein katosi? Uusien töiden ja koululaisarjen pyörittämiseen. Syksyinen pimeys tuntuu napsivan arki-illasta valoa kuin varkain.

Olen karsinut viikonlopun tekemislistalta pois kaiken muun paitsi toistuvat pusittelutuokiot pikkupapanan kanssa. Neljässä päivässä ehtii ikävä kasvaa niin suureksi että ei ole tosikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti