torstai 12. tammikuuta 2017

(lumi)sateen jälkeen paistaa aurinko






Joulunajan ihana hurmos tuntuu jo kaukaiselta arjen puskiessa eteenpäin höyryjunan lailla. Maanantai-illat valtaa täysväsymys ja kokonaisvaltainen koomatila rauhallisen viikonlopun jälkeen. Öisin pää käy pienesti ylikierroksilla, jolloin unikseen höpöttävää ja kävelykierrokselle lähtevää pitää ehkä vähän toppuutella.

Viime vuonna (ja useina vuosina taaksepäin) tähän aikaan oltiin rannassa keräämässä simpukoita. Heinäkuiset tapahtumat heijastuvat suunnitelmien muutoksina vielä pitkälle tämän vuoden puolelle, eikä pelkästään lomailun osalta.

Joku voisi sanoa, että "juurihan sinulla oli kolme kuukautta lomaa, kyllähän nyt intoa luulisi riittävän". Niinpä, lomaahan oli tosiaan. Työttömyys ei ole laiskottelua hyvällä omallatunnolla. Työttömyys ei ole kiireettömiä aamuja lempikirja ja sievä cappuccinokuppi seuralaisina. Työttömyys ei ole pitkiä lounaita ja shoppailua tuntikaupalla.

Pieleen menneiden lomasuunnitelmien ja klo 5:30 aamuherätyksien keskellä en vaihtaisi tämän hetken elämäntilannetta miksikään muuksi.

Sitä paitsi kevättä kohti mennään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti