perjantai 30. joulukuuta 2016

tikulla silmään joka vanhoja muistelee


On aika laittaa vuotta 2016 pakettiin.

Onpahan ollut erilainen vuosi, mutta jopas tokkiinsa vaan niin erinomanlainen! Työskentelin vuoden aikana kolmessa eri osoitteessa, joista kaksi on oikeastaan samoja. Olin mukana konkurssihässäkässä, juuri edellisvuona yt-hässäköistä henkisesti selvinneenä. Tulipahan ensimmäistä kertaa oltua myös numerona työttömyystilastoissa. Koko aikuiselämänsä työtä tehneelle kolme erittäin pitkältä tuntuvaa kuukautta, jolloin söin lounaaksi pinaattikeittoa joka päivä, kävin lenkillä joka päivä, siivosin ja pyykkäsin joka päivä ja mietiskelin ja murehdin omaa tulevaisuuttani - joka päivä.

Ruksia seinään, mutta taisin olla terve kuin pukki koko vuoden. Tästä kiitos jo edellisvuonna alkaneelle urheiluinnostukselle, johon edelleenkin sisältyy liikunnallista aktiviteettia lenkkikengät jalassa vähintään neljästi viikossa.

Mitäs sitten ensi vuonna? Ei erillislupauksia, vaan vuosi 2017 tullaan muistamaan vielä parempana ja säihkyvämpänä mitä edeltäjänsä. Enemmän liikuntaa, matkoja, halittelua&pusittelua, ystäviä, hyvää ruokaa, punaviiniä, huikeita työseikkailuja, rohkeutta. Vähemmän stressaamista, kettuilua, kurtistuneita kulmakarvoja, hoppuilua, tulevaisuuden murehtimista.

Kiitos vuodelle 2016, hyvin meni kaikesta huolimatta. 

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

yhdet vielä







Talo tuntuu vähän tyhjältä kun joulukuusi on poissa. Lapsi ei suostunut osallistumaan kuusenkoristeiden purkutalkoihin, koska hänen mielestään joulu olisi saanut kestää ikuisesti. Ja kyllä, olen onnistuneesti saanut kylvättyä lapselle jouluintoilijan siemenen.

Vaikka varisemisprosessin aloittanut joulukuusi jo pihalle viskottiinkin, saavat jouluvalot, punaiset ja tuoksuvat kukkaset sekä kynttilät luoda tunnelmaa vielä hetkisen.

Ja nuo loput jouluiset valokuvat.

maanantai 26. joulukuuta 2016

kinkkua ja kynttilöitä








Tapsanpäivää tahdittaa vielä yksi kierros joulun herkkua, sillä Mies tuikkasi pikkaraisen kinkun ulos grilliin.

Joulu tuli ja meni, vielä kuitenkin kynttilöitä palamaan ja tapaninpäivän illasta kaikki mahdollinen irti. Huomenna nimittäin kutsuu työt, arki ja joulukuusi viskataan pihalle. Joulu oli tänä vuonna lyhyt, mutta erittäin hyvä.

lauantai 24. joulukuuta 2016

♥ joulu ♥










keskiviikko 21. joulukuuta 2016

joulutärinä





Viikon viimeiset ruhkabussireissut pääkaupunkiin on nyt lusittu. Lumetonta Mannerheimintietä madellessa katselin bussin ikkunasta kauniita, valotähdin koristelluita jouluikkunoita ja mietiskelin, minkälaisia joulukoteja taloista löytyy, miten asukkaat viettävät joulua tai minkälaisia jouluperinteitä muilla mahtaa olla. Jokaisen joulu kun on omanlaisensa.

Jotenkin erikoisesti tuntuu, että tänä vuonna joulun odotuksesta on nautittu stressittömämmin ja kiireettömämmin mitä aikaisempina vuosina. Ainut, joka täällä tärisee on kuusivuotias, jonka energiamäärä riittäisi vaikka kylän lämmittämiseen.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

kauneimmat joululaulut


Joku kauneimpiin joululauluihin liittyvä tarina tietää kertoa, että laulaa lurittamisen sijaan olin keskittynyt mielummin takapenkin herrashenkilöiden vilkuiluun ja silmäiniskuiluun. Meidän kuusivuotias taas veisasi tänään vierustoverina useimpia joululauluja korkealta ja kovaa kuin Isomummini aikanaan.

Hetkellinen hiljentyminen arkisen säädön keskellä nostatti joulumieltä reippaasti. Sieltä se joulu tulee, ihan noin vaan paikkoja puunaamatta, kaavailtuja asioita valmiiksi saattamatta ja maailman menoa murehtimatta.

Maa on niin kaunis on ehkä liikuttavin joululaulu ikinä.

perjantai 16. joulukuuta 2016

näillä hyvä





Kiireinen työviikko yhdistettynä hävyttömän aikaisiin aamuherätyksiin näkyvät kohmeisena kanssakäymisenä perjantai-illan hämyssä. On tyttöjen ilta, jossa toinen tytöistä on viettänyt peiton alla tuhisten jo yli puolituntisen. Jäljellä siis minä, meikkis ja meikäläinen, pistaasinpähkinät, ansaittu perjantailasillinen ja pari jaksoa ruotsalaista rikosdraamasarjaa.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

kolmas adventti


Joulumaiseen menoon kuuluu piparinsyömisen, hyasintintuoksun ja kynttilöiden polton lisäksi perinteiset joulumarkkinat, joiden kautta tänään kävi reipas rekiretki. Olipa ilahduttavaa huomata, että joulumarkkinoiden tarjonta paranee vuosi vuodelta, myös porukkaa näyttää olevan liikkeellä entistä enemmän.

Meillä tänä(kin) jouluna hankittavien joululahjojen osalta pyritään panostamaan kotimaisuuteen, paikallisuuteen tai ennenkaikkea siihen, että paketista ei tarvitse aina löytyä kaapinnurkkaan nakattavaa turhaa tavaraa, vaan joulukääröstä voi löytyä jotain muuta jännittävää saajaansa ilahduttamaan.

Strömsö alkaa, gottago!

lauantai 10. joulukuuta 2016

ysärijyystöä ja tonttuhommia








Juuri nyt en muista milloin olisin hipannut ysärijyystöä hulluna tanssien 6 tuntia putkeen ja kävellyt kuusituntisen krebatuokion jälkeen reippaast kotiin tampaten useamman asteen pakkasessa. Eikö sillä, olihan minulla ysärityyliset neonväriset tennarit jalassa, koska jotenkin tiesin, että muutama tanssiaskel tulee varmasti otettua. Ja tulihan totisesti.

Muistatteko Mr. Presidentin? Koska saksalaisen eurodance-kokoonpanon ainoa rallatus taisi olla legendaarisen ylppärivuoden Coco Jambo, tuikkasi parivaljakko hittibiisin sekä alkuun että encoreksi ja siinä välissä kaikkien muita mahtavia ysärijyystöcovereita. Kätevää!

Tämä päivä ei mennyt hapoille vaikka niin olisi hyvin voinut kuvitella. Tänään on reippain mielin toimittu joulupukin apulaisena ja koristettu vihdoin sisälle aiemmin viikolla nostettu kuusi. Joululaulut, ne soi ja ne soi.

maanantai 5. joulukuuta 2016

lämpimät tuulet






Joulukuvien keskelle muutama sananen menneistä kuukausista.

Tasan kolme kuukautta numerona työttömyystilastoissa. Yhteensä kymmenen hakemusta. Kolme yritystä otti yhteyttä ilman hakemusta. Kuusi haastattelua. Yksi "tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun", yksi "valitsimme jatkoon nuoremman ja kokemattomamman" ja yksi "jatkamme keskusteluja substanssista kokemusta olevan hakijan kanssa".

Mitä opin? Kärsivällisyyttä - uusi työpaikka voi kuikuilla ihan nurkan takana, mutta hakuprosessiin ja haastatteluun liittyvät asiat etenevät todella hitaasti. Nöyryyttä - työmarkkinoilla on satoja muitakin täydellisiä hakijoita, vaikka "uskon aiemman työkokemuksen perusteella sopivani tähän tehtävään erittäin hyvin". Ruoanlaittoa - äitien tekemä lounaspinaattikeitto lämpenee helposti mikrossa, mutta todistetusti tuli tehtyä myös ihan "oikeaa" ruokaa, jota ainakin puolet perheenjäsenistä kehui jopa syötäväksi. Lisäksi opin, ettei konkurssi ja siitä johtunut pakollinen tauko työelämässä ollut mielelle ihan pikkujuttu.

Lopputuloksena yli neljäsataa käveltyä kilometriä, 120 kerättyä Pokemonia. Lukemattomia lisätunteja yhdessäoloa perheen kanssa. Paljon imurointia, paikkojen putsailua, miettimistä ja pohtimista. Ja huikea uusi, nyt jo kuukauden päivät kestänyt työprojekti, jonka jatkosta ei tiedä, mutta työrintamalla kuitenkin puhaltavat oikein mukavat, lämpimät tuulet.

perjantai 2. joulukuuta 2016

kun jatsia kuunneltiin






Voihan perjantai. Kiireetöntä hengailua pienimmän kanssa, jolla edelleenkin tonttulakki päässä 24/7. Lapsi tekee sormivirkkauksella koristeita joulukuuseen, jonka Vaarin joulukuusitoimitus nakkaa alaterassille toivottavasti viikonlopun aikana, viimeistään itsenäisyyspäiväjuhlahumuun. Tiedättehän, jouluihminenhän totutusti tuo kuusen sisälle heti joulukuun alussa - mitä aikaisemmin, sen parempi.

Meilläpä asuu nykyään jouluihmisiä kaksin kappalein, mainio enemmistö siis. Ei ole helppoa perheen miesväen.

Psst. Kokeilkaapa muuten joulun soittolistana jatsista kattausta Spotifysta. Nostattaa joulumielen sataan hetkessä.