keskiviikko 14. marraskuuta 2012

maan korvessa kulkevi













Jouluruusu, yksi Aniliinin lempikukista, on jälleen hankittu talouteen hoidettavaksi. Tällä kertaa kuitenkin kokeillaan toisenlaista kasvustrategiaa ja jätetään kukkanen vilpoisampiin sekä valoisampiin olosuhteisiin alakertaan. Toivomme siis vähemmän keltaisuutta ja nuutuneita lehtiä sekä paljon kukintoja ja oikein pitkää ikää!

Aniliini on pitkään etsiskellyt talouteensa suojelusenkeliaiheista taulua tahi julistetta. Eräällä sunnuntaikipittelyllä bongasi sitten paikalliskirppiksen ikkunassa taulun, jonka hinnasta päästiin myyjän kanssa yksimielisyyteen ja myöhemmin tuon koristeli uusilla, arvonsa mukaisilla kehyksillä. Tunteita herättävä on tuo kaunis taulu - se, jolla silmäkulma just nyt hieman kostuu muistellessa herkkää Suojelusenkeli-laulua, nostaa käden ylös nyt. Ipanan huoneeseenhan tuo, pikkupalleron matkaa suojelemaan.

The Christmas Rose is one of my favorite flowers though I always have difficulties to keep it alive. This time I'll have a different kind of caring strategy and will keep the flower downstairs, where is a bit colder but then again more light. So let's see how it goes! And I'm so happy about the embroidered board I found from Flea Market! I'll put it to the Kid's room so that the guardian angel will be there by her side all the way in her life.

14 kommenttia:

  1. Oi kyllä kostuu, edesmennyt mammani mun tuota nukutuslauluna ain lauleli ja sen tahtiin on pärskitty paitsi mamman myös muutamissa muissa maahan panijaisissa.

    Kiva tuo Marimekon kuusen(?)koriste, bongasin ne kans verkkokaupastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana laulu myös nukutuslauluna! En kyllä varmana pystyisi lurittamaan Ipanalle nukkumaan mennessä! Meillä kajahtaakin aina iltaisin Peikkoäidin kehtolaulu, jossa Ipana yleensä mukana menossa :)

      Mä kans tykästyin tuohon Marimekon joulukoristeeseen - vallan mainiosti myös kuusenkoristeeksikin sopii! Nättiä tuo kangas, mietinkin että raaskiskohan ostaa jouluksi muutaman metrin.

      Poista
  2. Kostuu kostuu! Meijän tyttö sai kummeilta suojelusenkelitaulun kehystettynä. Ootan jo että saan sen naputella uuteen kotiin tytön sängyn ylle. <3

    VastaaPoista
  3. Anteeksi, mutta ihanaa blogiasi on alkanut häiritsemään tuo (ilmeisesti Kotipalapelin bloggaajalta) kopsattu tyyli kirjoittaa.. Ole oma itsesi, jotenkin tuo kieli ei sovi sinun "suuhusi" yhtään! Kiva blogi sulla muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sieltähän tosiaan tuo kirjoitustyyli - terkut Rillalle!

      Poista
  4. Maan korvessa on niin kaunis luritus, että itse superherkkänä ihmisenä, en pysty sitä laulelmaan. Hanat aukee välittömästi. ;)

    Jouluruusu on itse suloisuus! Oletko istuttanut edellisen ruususi maahan pakkasten mentyä? Äidilläni se kukoistaa kukkamaassa jo useatta vuotta. On todella kaunis aina keväisin. :) Menestystä kasvatusprojektiin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samma här! Laulu kuuluu samaan sarjaan kuin "aja hiljaa isi" :)

      Olen aikaisempina vuosina saanut aina jouluruusuni sellaiseen kuosiin, että sille on valitettavasti pitänyt näyttää roskapussia :( Toivotaan kuitenkin parempaa onnea tänä vuonna, ja pyrin hoitamaan kukkasta oikein hyvin! Oi, pihallehan se olisi niin mukavaa istuttaa!

      Poista
    2. Mun käsitykseni mukaan tuon joluruusun kuuluukin ränsistyä kukittuaan. Silloin se pitäisi siirtää viileään paikkaan odottelemaan kevättä, jolloin sen voi istuttaa puutarhaan. Eli luultavasti sinä et ole onnistunut kasvia tappamaan. :)

      Poista
  5. Oih, minä rakastan jouluruusuja! Ne on niin herkkiä. Yleensä hankin sellaisen vasta aika lähellä joulua, sillä minäkin onnistun ne aina jotenkin kummalla tavalla nirhaamaan, ja aattona haluan sellaisen ehdottomasti kotiani koristamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika rahikaisella! Ja hei, kiva kun kommentoit - löysin tieni blogiisi ja sait Aniliinista uuden lukijan! Pirteetä maanantaita!

      Poista