Käytiin iltasella torilla syömässä herkulliset letut, ostamassa mansikoita ja lisää kukkia pihalle. Törmättiin myöst tuttuihin ja puuron kanssa mansikat maiskutellut ilopilleri simahti jälleen välittömästi kuin päivä olisi ollut touhua ja jännitystä täynnä.
Huomenna on jo perjantai! Viikonloppu ja ensi viikko menee kepeästi!
Tehdäänpä silviisii, että nakataan biisilistauksen kolme viimeistä kipaletta samaan postaukseen niin saadaan homma hoidettua alta pois kesäkuun viimeisten päivien kunniaksi.
27 - kappale, jonka tahtoisin osaa soittaa löytyy täältä
28 - syylliseksi tuntemaan saa tämä rallatus - syyllisyys johtuu siitä, että on suorastaan häpeä, että on vieraillut oheisessa kohteessa vain kerran elämässään.
29 - kakara-ajan mieleen tuo oheinen, voi kuulkaas tätä popitettiin kiukulla eräällä huisin kivalla Tanskan leirikoulumatkalla! Helmi!
30 - ja vikana kipale, joka hurjasti tykästytti viime vuonna tähän aikaan. Tulee ihan taloprojektin alkuajat mieleen, oivoi.
Ihan pienenpieni muistutus bloggaamisen syvimmästä olemuksesta tämän bloginpitäjän näkökulmasta. Tätä blogia ei olla pidetty (eikä tulla pitämään) lukijakunnan kasvattamisen toivossa, teksteillä muita erityisesti miellyttäen eikä rahallista tahi minkään muunlaistakaan hyötyä tavoitellen. Tämän blogi on kirjoittajansa harrastustoimintaa ja henkireikä, jonka kautta ystävät, sukulaiset ja muut kansalaiset voivat kurkkia Anilandian kuulumisia. Joku tykkää, joku ei - onneksi jokainen saa itse valita.
Alkuun kerrottakoon, että enpä taida olla ainoa, joka ehkä on kyllästynyt näihin biisivalintapostauksiin. Lukijalistalta on parin päivän sisään "kadonnut" pari lukijaa ihan hipihiljaa ja syypää löytyy taatusti biisivalinnoista. Ehkä tuo Backstreet Boys oli jollekin liikaa?
Tämänkertaisesta kappaleesta - jokainen kitaran joskus nähnyt osaa todennäköisesti soittaa ko. biisin alkulurituksen? Soittotaidoilla ei täällä suunnassa pysty millään nyt brassailemaan.
Loma loma, missä lienet? Ei millään malttaisi enää odottaa. Ja mikä himputin ruoho tahi vehka nyt ulkona kukkii? Nokka on ihan tukossa koko ajan ja tekis mieli pulloharjalla nenästä rahnuttaa.
On toki kivojakin asioita tapahtunut. Tänään nimittäin kokeiltiin syömispuuhia uudenkarhealla parvekkeella ja hyvin toimii!
Ens'alkuun, hyppäsin yli tuon karmivan "mitä soitetaan hautajaisissa" -biisivalinnan. Tämä taas on kotimainen Ronya, joka ei heko-hekottamaan saa, mutta hymyilyttää toki kesäisillä soinnuillaan.
Kuin varkain mutta pienissä palasissa on yläkerran parveke saatu vihdoin valmiiksi. Mies on uurastanut iltasella betoluxin kanssa ja tänään käytiin kotimatkalla hakemassa uutta kalustusta. Parveke on kätevä jatkumo keittiölle ja olohuoneelle sanan varsinaisessa merkityksekssä ja seuraavat iloiset grillaushetket tullaankin viettämään ylempänä kuin aiemmin. Antaa tulla vaan lämpimät kesäillat!
Vihkivalat uusitaan tietenkin ihan kohta, mutta se tapahtuu luonnollisesti palmupuiden & aaltojen suhistessa kuuman auringon alla. Taustalla soi villi arschentiinalainen tango ja kaikilla on tosi kivaa.
Ikuisen akvaarioharrastajan ja kalojen toverin innostus harrastusta kohtaan nousee herkästi nollasta sataan tämän firman ammeita katsellessa. Jos akvaariokuume käy sietämättömäksi (ja huumapäissään jotenkin unohtaa, että tollasen purkin ylläpitoon liittyy myös jonkinverran velvollisuuksia), onneksi näitä länsinaapurin vesitankkeja saa hankittua kodin koristeeksi myös verkkokaupasta. Oivoi.
Tuikitavallinen sunnuntaiaamu ja pyörähdys lähikirppiksellä poiki herkkulöydön ja pitkäaikaisen etsinnän päätökseen. Voi tokkiinsa on se vaan niin hieno! Iloisna mielin tätä päivää siis muistelkaamme!
Kotikylä on ihan hiljainen ja autio. Kyläluudat saapuivat kotikoloonsa juhannusriennoista alkuillasta, laittoivat grillin kuumaksi ja pitivät lettukestit. Nuorin kyläluuta tuntui rasittuneen hulinoista kaikkein eniten ja simahti muumipappansa viereen ennen aikojaan.
Pikkuiivarssoni näki elämänsä ensimmäiset lehmät, napsi parempiin suihin elämänsä ensimmäiset metsämansikat ja ajoi ensimmäistä kertaa ruohonleikkuria isänsä sylissä välillä rennosti lentopusuja ihailijaväelle heittäen.
Niin siinä sitten tietysti kävi, että katala laiskuus iski eikä varastolle tapahtunut tämän päivän aikana yhtikäs mitään. "Vapaapäivän" saldoksi voidaan kuitenkin laskea kaksi putipuhdasta ikkunaa, yksi putipuhdas torppa, yksi maalausvalmiiksi hiottu parveke ja yksi loppuviilausta vailla ollut sauna. Iivarssonin pieneksi jääneet vaatteet saivat uuden kodin serkkupojan luota, joten parempaan suuntaan tavarapaljouden järkeistämisessä toki ollaan menossa. Kylläpä tulee hyvä mieli, kun saa hyvin palvelleet mutta silti hyväkuntoiset asiat toiselle hyödylliseen käyttöön.
Pikaisesti käytiin alennusmyynneissä ja löytyipä Iivarssonille pitkään himottu reppu kaikille niille asioille, jotka matkaavat joka päivä kodin ja hoitopaikan välillä. Ja lienee turha edes mainita, että tähän talouteen hankittiin tänään jo TOISET tuommoiset muoviset sandaalit. Ihan hurjaksi on kyllä mennyt tämä touhu.
Ei liene kenellekään enää epäselvää, että Aniliini diggailee suurella hartaudella (ainakin) Coldplayta ja U2:sta. Oheisten orkesterien koko tuotanto on mainitsemisen arvoinen, eikä tiettyä albumia pysty millään ilveellä ikinä koskaan valitsemaan.
Mutta onneksi on Jenni. Tuo oranssin kynsilakan ja huulipunan tähän talouteen tuonut ihanainen. Jenni, meillä on melkein samanlanlaiset tukatkin!
Hep, meillä alkais nyt muutaman päivän miniloma. Huomenna tapahtuu armoton siivoaminen varastotiloissa - tavoitteena saattaa turha roinake paffilaatikoihin ja kirpputorille. Kait olis jo korkea aika saada loput muuttolaatikot purettua - ovathan ne jo hyvän tovin laatikoissa oleilleetkin.
Minilomalla tiedossa myös vähän synttärikemuja, jääkaapin täyttöreissua, toreilua, juhannuksen viettoa saaristossa ja semmoista kaikkea.
Näin juhannusviikon alkajaisiksi Aniliini haluaisi pienesti pohdiskella blogimaailman omituisia koukeroita ja sen aikaansaamia ilmiöitä. Pienen ajan sisällä nimittäin pari iki-ihanaa blogia on pistänyt pillit pussiin, loikanneet kesälaitumille tahi muuten vaan sanoneet heipat. Kanssabloggaaja ihmettelee, että mitä hittiä nyt oikein tapahtuu?
Eihän tässä toki nöyristellä tahdota ja erimieltä pitää olla, mutta tarviiko sitä [kirosana] nyt ilkeämielisesti sitten toiselle mielipiteitään ilmaista? Opetetaanko jossakin anonyymien järjestämissä kokoontumisajoissa, että nimimerkittömyyden turvin saapi mitä tahansa laukoa, jotain ihan järjetöntä ilkeämielistä sontaa? Vai mikä tässä mättää? Me muut näistä blogeista virtaa ja intoa imevät blogitoverit kun ei oikein tykätä siitä, että nämä huikeat blogiaarteet lopettavat.
Ei mulla oikeastaan muuta tähän maanantaihin sitten ollutkaan.
Nyt se on vihdoin valmis - alakertaan vievän rappuseinämän taulukollaasi nimittäin. Nämä tauluset tosin on aseteltu paikoilleen ilman pienintäkään järjenhiventä tahi ennakkosuunnittelua. Kenelläkään taululla ei ole paha mieli, sillä kukin on kuitenkin yhtälaisella rakkaudella, innokkuudella ja puuskuttamisella seinään ruuvattu. Kiitos kuuluu miehelle, joka (vihdoin) uskalsi aloittaa.
Iivarssoni nukahti, nyt pitää puuhastella! Ja väliaikatiedote ulkosalta, pihamaa vihertää - nurmi kasvaa!
Aijuu, huikeeta! Aniliini on noteerattu kotimaan rajojen ulkopuolella - klik!
Kuten oheisista kuvista saattaa ehkä aistia, eilisilta vietettiin kosteissa tunnelmissa muutaman tuhannen muun kanssa. Tunnelma oli mahtava kelistä huolimatta. Yksi illan kohokohdista oli myös toveripariskunnan jälleennäkeminen kuuden vuoden jälkeen.
Päiväkirjakirjoitelmista päätelleen myös pikku-iivarssonnin yökkärikeikka oli onnistunut. Vielä illalla napero kertoi silmät kirkkaina, kuinka he olivat Mummin kanssa tehneet kakkuja ja kiikanneet.
Olettekos kyylänneet nelosen iltaohjelmiston hääsarjaa? VOI LUOJA (OHO CAPS LOCK), ehdottomasti napakkaampaa settiä kuin ponit ja aasit tai mitkään yhteensä. Tämä neljän hääpaketin setti on ihan järkyttävää! Noihan mimmithän lataa kaiken lataamisen arvoisen ihan meidän katsojien puolesta!
Kuumeinen Tipunen haettiin tänään aamusta kotiin ja äitimamman etätyöpäivä vaihtui sairastuvan emännäksi. Kuume tosin oli iltapäivällä tipotiessään ja meno yhtä hurjaa kuin ennenkin. Kotilääkärimme veikkaa diagnoosiksi takahampaiden puhkeamista ja niihin liittyvää kuumeilua.
Huomenna nenukka kohti aurinkoista pääkaupunkiamme ja toivotaan, että sateet alkaisivat vasta iltamyöhään. Rok!
Ei liene kenellekään yllätys, mutta sen verran tohdin vielä hehkuttaa viime kesäisestä, että hurmoksessa mentiin eikä verenpaine ole vieläkään laskenut.
Lomaa odottavan aika on pitkä. Semisti kisaväsymystä havaittavissa tuon leipätyön puolella, eikä asioita edistä juurikaan, kun loistokkaat ideat eivät naapurikansan mielestä tunnukaan niin loistokkailta. Ollapa joskus kaikki samaa mieltä samointein ilman turhaa säätämistä ja vekslaamista. Nyt tarvitaan kaikilta tsemppiä ja iloista mieltä! Pätee kaikkeen tekemiseen tällä telluksella, veikkaan ma.
Nå, hur som helst - kesäloma tulee tänäkin vuonna sopivaan ajankohtaan ja kovasti näemmä tarpeeseen. Alkuun käydään Tanskassa kera kavereiden, sitten ollaan kuin ellun kanat. Ja kattellaan kun nurtsi kasvaa.
