sunnuntai 28. elokuuta 2011

noh noh noo.






Meille kuulkaas rantautui tänään mustatorvisieniä Aniliinin äitylin poimimana. Ihan uusia tuttavuuksia tuommoiset tällaiselle citymartalle, joten Aniliinin tie veikin hyvin nopeasti tiedon valtaväylälle - ne mustat ryppyläiset pitää siis kuivata. Miten, sillekin onneksi löytyi ohjeistusta. Mustatorvisienisuppia odotellessa.

Tuon pikkuipanan kanssa kommunikointi helpottuu päivä päivältä, kun keskusteluhetkessä kumpikin osapuoli ymmärtää mitä toinen höpäjää. Oheinen keskustelu käytiin tänään lyhyenlängiltä päikkäreiltä herättyä, välipalaa nauttiessa (I = Ipana, A = Aniliini):

I: Kiiaa. Kiiaa!
A: Haluaisiksää lukea kirjaa?
I: Pupu. Pupuu!
A: Sitä kirjaa, jossa on pupu?
I: Joo.
A: Tai jos vaihteeksi luettais jotain toista kirjaa?
I: Toischta. Toischta!
A: Jos luettais vaikka Puppe-kirjaa.
I: Puppe. Puppeeee!
A: Okei. Äiti hakee.
I: Kokei. Hakee.

Entä tuo otsikko sitten? Noin sanotaan Kummitädin kissalle. Tietty.

5 kommenttia:

  1. Ovat muutens sairaan hyvejä sieniä.

    Hieno keskustelu! :D

    VastaaPoista
  2. Herttasa keskustelu teillä. :)
    Se on niin mukavaa, kun tuo jälkikasvu alkaa tuottamaan ymmärrettäviä sanoja. Jotensakin elämä helpottaa siltä osin hieman.

    VastaaPoista
  3. Joop, kyllä tuon pikkuipanan kanssa saa ehkä jo melkein "järkeviäkin" keskusteluja aikaiseksi. Kuten tuo esimerkkikin kertoo :)

    Homma toimii kutakuinkin niin, että pienin sanoo yhden sanan ja keskustelun toinen osapuoli kehittää sille kontekstin. Ans'olla, jos alat turinoida jostakin muusta aiheesta, josta pienimmällä tuo ajatus alunalkaen lähti. Saa olla aika seppä tietäessään, että pellon nähdessään takapenkkiläinen huutaa "leipää".

    VastaaPoista
  4. Hah, parhaita löpinöitä. :) joskus ylenmääräinen yhden sanan toistelu koettelee hermoja pahasti. Esim "äiti!", "no mitä?", "äiti!", "no mitä?" x10. mutta kyselyikä on vasta edessä ja sillon yhden sanan toistelu olisi ihanaa pulputusta kysymyksiin verrattuna!

    VastaaPoista
  5. Oivoi, sitä kyselyikää ja todellisen höpöttelyn alkamista odotellaan vähän pelonsekaisin tuntein. Kotiasiat tulee taatusti kerrottua värikkäin kääntein hoitopaikassa (hoitotädille pahoittelut asiasta jo etukäteen :)!

    VastaaPoista