torstai 17. maaliskuuta 2011

kalajuttuja




Olenkohan muistanut kertoa, että äityliltä aikanaan saatu amatsoninlilja pisti kukkien kutakuinkin heti uuteen tupaan muutettuamme? Satunaisesti onnistuvana hortonomina kukintaprosessi on ollut huikea menestys - onhan tuo käppänä ollut joskus aivan henkitoreissaan poisheittouhkan saaneena, mutta kukki yhtä uhkeasti kuusi vuotta sitten kun edelliseen omaan kotiin muutettiin. Paikanvaihto pistää siis kukkimaan, joten nyt pitää nauttia näistä kukkasista, sillä mehän ei katsos vähään aikaan muuteta.

Eilen lapsi todistetusti isänsä ja äitinsä korvain alla sanoi ensimmäiset kaksi sanaa peräkkäin. Tässä kun on männäviikkoina hoettu yhtä lorua, tai oikeastaan sen viimeistä osaa (muuta me ei osata). Nuo Pikkumirkun hokemat sanat, "kala koukkuun", tulevat siis lorusta "vedetään nuottaa, saadaan kalaa, kissalle kiisket, koiralle kuoreet, isot kalat myydään, pienet kalat syödään, hups kalat konttiin".

No, meillä ne kalat menee nyt koukkuun.

3 kommenttia:

  1. Ihana kalajuttu!

    Kauniisti teillä kukkii kyllä!

    VastaaPoista
  2. Voiettä mää niin ylpeä olen tuosta kukasta! Tai siis siitä, että se vihdoin alkoi kukkia. Kas kun mulla on sellanen mielikuva, että toi lajike (mähän jo puhunkin kuin joku asiantuntija, huomaattehan!) kukkii harvoin. Ko, kö?

    VastaaPoista
  3. Ihana Mirkkunen :) Meillä uusin juttu ollut nyt Putouksen jälkeen hokema * kuka makkaa-mamma makssaa* Isä opetti. Kumma miten se ässä ei tule joka paikkaan :DDD

    Ja joo - amatsonin lilja voi kukkia meidän mutsin mukaan joka vuosi. Voipi myös tehdä niitä kukkavanoja muttei kukikaan. Liljan kantsii kuulemma antaa pitää lepokausi kesällä ja viedä varjoisaan paikkaan ulkona. Ja kastella harvakseltaan. Mutsi ottaa liljan sisään vasta elo-syyskuun vaihteessa. Kaunis kukka, mutta mää varmaan saisin sen kuolemaan silti :D

    VastaaPoista