sunnuntai 19. toukokuuta 2019

niitä kesän merkkejä








Tikulla silmään sitä joka aurinkoisia toukokuun päiviä liian kuumiksi voivottelee. Ei voisi paremmin pienen ihmisen asiat olla, kun voi viettää koko iltapäivän parvekkeella auringossa lempikohdassa, välillä vienosti vilvoittavan tuulen tuivertaessa ja jossain kauempana suurten ja vanhojen koivujen suhistellessa. Sisätiloista kantautuu juuri uunista tulleen, kevään ensimmäisen raparperipiirakan tuoksu - piirakan kannattaa antaa olla ihan hetkisen omissa oloissaan ennen nauttimista, kuitenkin niin, että vaniljajäätelö juuri ja juuri sulaa lämpimän piirakan päälle. Tuon ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana. Mutta kesän merkkejä moiset rapsupiirakkaleipomiset, naapurintädin raparpereistä tietenkin. Lupa saatu.

Olen monena iltana ja aamuna hipsinyt kotipihalle nuukuttelemaan alkavaa kesää, kuvailemaan loistoonsa puhjenneita puita ja kukkia. Näin nimittäin taannoin unta, että olikin jo syksy, aamut kylmät ja pimeät. Joka hetkestä pitää nauttia, jopa niistä inhottavimmistakin, kun siitepölyt hyökkäävät kutisuttamaan neniä ja kaikki paikat ovat kirjaimellisesti täynnä keltaista höttöä.

Alkavalle viikolle mahtuu taas kaikenlaista mukavaa puuhaa! Toivottavasti ilmat pysyvät suopeina, ainakin loppuviikolle toiveena sen tyyppisiä kelejä, jolloin työpäivää voisi mennä viettämään metsään. Oi kyllä, metsäänpä hyvinkin. 

torstai 16. toukokuuta 2019

ihan pihalla








Olen tällä viikolla sykkinyt menemään sinne sun tänne. Viikko on paikotellen tuntunut jopa pitkältä, kun on ollut menoa jos jonkinmoista. Perheen rytmi on muuttunut toisenlaiseksi, kun yksi lähtee Turkuun, toinen Helsinkiin ja kolmas harjoittelee yksinoloa kotona koulun jälkeen. Tuntuu ennen kaikkea vapauttavalta, kun kaikkea menemistä ei tarvitse enää suunnitella läpsystä vaihdolla tai huhuilla isovanhempia hätiin muutamaksi tunniksi. Tämä tarkoittaa ainoastaan sitä, että meidän pikkupallerosta on tullut iso tyttö.

Viikonlopulle on luvattu lämmintä ja aurinkoista keliä. Katse suuntaa siis terassille, lenkkipolulle, grilliruokiin, nurmikonleikkuuseen, kesäkukkien istutuksiin ja kaikenlaisiin muihin ulkona tapahtuviin puuhiin. Käy mulle!

torstai 9. toukokuuta 2019

viime aikoina








Melkein kahden viikon blogitauko tapahtui suunnittelemattomasti, sillä taannoiset viikot ovat yksinkertaisesti vieneet mennessään. Aamulenkkirutiini kulkee kuten aiemminkin, työrintamalla riittää säpinää ja työmatkailut Helsingin suuntaan kuluttavat istumalihaksia. Innokas sisäinen puutarhuri heräilee kevääseen samaan tahtiin kukkapenkistä nousevien kevätkukkien kanssa ja suunnitelmat istutuksille ovat jo täydessä vauhdissa. Kunpa vaan ehtisi tekemään tuollekin asialle jotakin! Viikonlopulle vahva ehkä, sillä aikataulullisesti ainakin näyttäisi vähän rauhallisempaa viikonlopunviettoa.

Sisustuspuolella on koettu viime viikkojen aikana suurimmat mullistukset. Vaikkei siis mitään sen suurempaa ei tapahtunutkaan, muutoksen vaikutukset ovat mittavat - ja ennen kaikkea nollabudjetilla. Muutokseen riitti pelkästään yhteissessio talon muiden asukkaiden kanssa, tarpeiden läpikäynti ja olemassa olevien huonekalujen inventointi.

Talomme alakerrassahan on ainakin yksiön verran ns. vapaata tilaa, jota käytetään ensisijaisesti läpikulkuun ja huonekalujen säilytykseen. Olen koko alkuvuoden kitissyt toiveesta saada oman työtilan, työpöydän tai minkä tahansa rajatun alueen, jolle voisin koneeni kanssa majoittautua ja josta olisi näkymät ulos. Tila on nyt hyötykäytössä ja olen tällä viikolla kahdesti siellä työaikaani viettänyt. Vielä kun tuo musiikinkuuntelupuoli saataisiin kaiuttimien osalta kuntoon...

PS. Yritän parantaa tapani postaustahtien suhteen. Kevät on vienyt mennessään.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

rusokirsikoita ja vapun suunnittelua






Kylän kirjaston rusokirsikkapuut ovat heittäytyneet täyteen kukkaan ja pitihän niitä lauantain torireissulla käydä vähän kuvailemassa. Yöpakkasia uhmaten ensimmäiset kesäkukat on jo pihallekin istutettu, tsilit ja oliivipuu nostetaan toki sisätiloihin illan tullen.

Vappuviikko lähtee reippaasti käyntiin huomenna kuvauskeikalla, myöhemmin pitäisi keksiä sanottavaa sosiaalisesta mediasta esityksen muodossa. Vappu menee perinteisin menoin, ensin kylän ensimmäiseksi asukkaaksi nimetty Seppä Laurin patsas saa hatun päähänsä ja sen jälkeen meinasimme rietään paikallisravintolaan vappuillalliselle. Vapunpäivänä brunssia, perinteiden mukaan sekin. Loppuviikko sykitetään sitten sosiaalisen median suunnitelmaa, sisältöjä ja ties mitä. 

tiistai 23. huhtikuuta 2019

joka päivä parempi








Menneet pääsiäispyhät aloittivat keväisen herätyksen pihamaalla ja terasseilla. Aamulenkin jälkeen hengityksen ja mielen saa tasaantumaan keinussa kiikkuen ja lämpimistä aurigonsäteistä nauttien. Aamut ovat vielä kohmeisia, mutta en malta olla avaamatta yläkerran ovea ja nauttia kymmenien lintujen kuorolaulannasta ja raikkaasta kevätaamusta.

Mietin aamulla asiakaspalaverista kotiin tullessani kuinka etuoikeutettua onkaan käyttää työmatkaan aikaa muutama minuutti. Useampia minuutteja, mikäli otan paikasta toiseen siirtymisen liikunnalliselta kannalta. Helsinkiin sinkoilussa on tavallaan oma viehätyksensä, päästä hetkeksi ihmisvilinään ja isoon kaupunkiin, mutta rehellisesti todettakoon yhdeksän vuoden tehneen tehtävänsä ja mieli kokonaan kotiutunut takaisin syntymäkaupunkiin. Paikalliset asiakkuudet, työprojektit ja kaupungin kehittämistyöt pelkästään vahvistavat positiivista tunnetta kaupungista, jossa ehdottomasti haluan tällä hetkellä elää ja asua.

Ja olla myös ylpeä siitä.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

mää mää siellä ja mää mää täällä












Pääsiäinen oli lämmin ja touhuntäyteinen. Monta projektia saatiin valmiiksi, aluilleen tai suunnitteluvaiheeseen, tuli reippailtua, nähtyä ystäviä sekä pohdittua alkavaa viikkoa. Kaikkea niin sopivan herkullisessa suhteessa, ettei tee ollenkaan tiukkaa sännätä huomenna kahdeksalta aamulla asiakaspalaveriin.

Kipitin muuten kodista kauimmaiselle kirpparille aamulenkillä siinä toivossa, että olisin kantanut iloisena kaikenlaisia upeita aarteita kotiin. Eipä tarvinnut kanniskella. Tuntuukin useimmiten siltä, että muut kirppishaukat tuntuvat olevan meikäläistä enemmän oikeaan aikaan mitä mahtavimmilla kirppispaikoilla. Tai sitten tästä haukasta on tullut entistä vaativampi.

Meinasi ihan unohtua. Oli karetta, makkaraa, viulua ja ulkofilettä. Tavoitteessa siis pysyttiin. 

torstai 18. huhtikuuta 2019

kiirastorstaina








Aloitetaan perinteisellä pahoittelulla. Hiljaista on pitänyt, elämä on vienyt mennessään. Taannoisesta elämänhallintaseminaarista opin sen, että kiireestä ei pidä puhuman, se jo itsessään luo kiireen tuntua. On siis ollut... tekemistä!

Pääsiäisen pyhät osuvat mitä mainioimpaan ajankohtaan, sillä viikkohan on siis ollut touhua täynnä. Olen päässyt jälleen pendelöinnin makuun, pari kertaa bussimatkailua takana ja olen jo kauhuissani miksi joskus jaksoinkaan tehdä tuota puuhaa viikon JOKA IKINEN PÄIVÄ. Aika kultaa muistot, kuten sanotaan, ja tässä tapauksessa pitää paremmin kuin paikkansa. Olen ollut kirjaimellisesti ihan loppu näiden Hesoissa vietettyjen päivien jälkeen, mutta oletettavasti kaikkeen tottuu. Kun on kivaa, on kivaa,

Yksi perinteikkään pääsiäisen vieton tavoitteena on miettiä lammasherkut kullekin pääsiäisen päivälle, alkaen näin kiirastorstaista. Kareet ovat juuri grillautumassa, samalla Mies putsasi yläkerran parvekkeen sellaiseen kuntoon, että siellä voi jälleen viettää aikaa. Huomenna saamme erityisvieraita, joille heillekin on miettitty lampainen menuu valmiiksi - kasvisruokailijoita tietenkään unohtamatta. Oi pääsiäinen, olet herkullinen lempijuhlani, hyvänä kakkosena heti joulun jälkeen!