sunnuntai 20. toukokuuta 2018

mistä Aniliini-blogi on tehty?
















Aniliini-blogin kymmenvuotisfestivaaliviikko alkaa lähestyä loppuaan. Viimeiset kuvat löytyvät ylhäältä, kodin kuvakulmat samat kuin nykyään mutta eri somisteilla. Jännittävää huomata, miten aika pienilläkin jymsteerauksilla muutos voi olla melkoinen.

Kesälomaa ja joulua, arkea ja juhlaa. Eipä sen kummempaa tai hienompaa. Tästä kaikesta Aniliini-blogi on tehty. Upeaa, että olette siellä mukana!

perjantai 18. toukokuuta 2018

oma koti kullan kallis














Samalla viikolla lapsi aloitti maailman ihanimmalla perhepäivähoitajalla, täytti vuoden ja muuttokamat siirrettiin vuokra-asunnosta omaan taloon. Sopeutumiset uudenlaisiin tilanteisiin Ipana hoiti kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan.

Talon yläkerta saatiin kokonaan toimintakuntoiseksi muuttopäivänä, mutta koska alakertaan suuntautuvat rappuset antoivat odottaa itseään, piti rappusten aukko peittää lankuilla ja aidoilla vikkeläjalkaisen Ipanan turvallisuuden vuoksi. Alakertaa tehtiin valmiiksi kevään aikana, hyvin toki piskuinen perheemme pärjäsi yläkerran 80 neliöisessä asuintilassa.

Kodin sisustus on muokkaantunut pikkuhiljaa. Kun katsoo kahdeksan vuoden takaisia kuvia, ei suurempia muutoksia ole juurikaan tapahtunut. Kauaskantoiset valinnat sisustusmateriaaleissa kestävät aikaa ja silmää. Paitsi makuuhuoneen puutapetti, joka meni vaihtoon muutama vuosi sitten kun äitini bongasin sen Emmerdalessa...   

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

talo valmistuu ja lapsi kasvaa












Muutto takaisin kotikonnuille pääkaupunkiseudulla eletyn 12 vuoden jälkeen oli hyvin helppoa - tuttu kaupunki, kaveripiiri, perhe ja pienen kaupungin edut helpottivat Ipanan ensimmäisen elinvuoden ja talonrakennusprojektin yhteistä liittoa. Tuntui, että vuoden aikana ei tapahtunutkaan muuta kuin raksaa, raksaa ja raksaa, mutta kyllä mukaan mahtui myös paljon muutakin.

Suloinen lapsonen kasvoi ja kehittyi, äitinsä siirtyi takaisin työelämään tytön ollessa kahdeksankuinen viettäen seuraavat viisi kuukautta arkipäivät isänsä seurassa. Mies rakensi taloa minkä suinkin ehti ja Mummi hoiteli Ipanaa. Vuoden vuokrapätkä kerrostalossa oli varsin mukavaa ja ikimuistoista, mutta oman talon valmistuminen ja muuttopuuhat kuumottivat jo kovasti mielessä.

tiistai 15. toukokuuta 2018

aniliinin alkumetrit











Tervetuloa aikamatkalle Aniliini-blogin syntymisen alkuajoille ja siitä pariksi vuodeksi eteenpäin. Elettiin kevättä 2008, kielomeri alkoi pikkuhiljaa nousta suippopäinä takapihalle Espoon kodissamme, jonne olimme muuttaneet muutamaa vuotta aiemmin. Nukkumalähiömme oli kätevän matkan päässä molempien työpaikoista, aloittelin myös nimittäin työskentelyn saman vuoden syksyllä nykyisessä työpaikassani. Espoon elämä oli leppoisaa - matkailua, mökkeilyä, pihan tuunaamista, töitä, harrastuksia, kavereita.

Ipana syntyi pari vuotta myöhemmin. Pari kuukautta aiemmin taas olimme ostaneet tontin synnynkaupungistamme sadan kilometrin päästä ja samaan aikaan paritalonpuolikkaan seuraavat asukkaat tekivät jo ostotarjoustaan. Kylmänä helmikuisena pakkasaamuna siirsimme kolmasosan elämästämme autotalliin odottelemaan ja muutimme vuokra-asuntoon kotikylämme keskustaan rakennusprojektin ajaksi. Paljon isoja, mutta upeita asioita tapahtui Aniliinin elämässä muutaman kuukauden sisällä.

maanantai 14. toukokuuta 2018

kymmenenvuotias


Paritaloasumista Espoossa, tyttäremme syntymä, muutto takaisin kotikonnuille, oman talon rakentaminen, työpaikkojen vaihtuminen, matkailua eri puolella maailmaa - kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua aika paljon.

Blogi on kulkenut keralla niin hyvinä aikoina kuin vastoinkäymisinäkin. Se on ollut henkireikä ja pakkopulla, muistojen tallennuspaikka, joka ei kaupallisiin kotkotuksiin ole sortunut. Blogi ei ole seurannut trendejä eikä sen tyyli ole juurikaan muuttunut, ehkä toki valokuvauksellista taitavuutta ehkä pienoisesti havaittavissa vuosien kuluessa.

Muumipappa on joskus todistetusti ollut joskus pöyhkeä, seiniltä ei ole löytynyt yhden yhtä taulua, lapsonen on edelleenkin huisin söpö, olohuoneen matto on vaihtunut tiuhaan ja vaatetangossa on roikkunut vain muutama vaatekappale. Emme totisesti tienneet taloa suunnitellessamme, että voimme istuskella satumaisen lämpimässä ilta-auringossa parvekkeellamme juuri sen nautinnollisen hetkisen verran ennen kuin aurinko laskee puiden taakse piiloon.

Koska kymmenen vuotta on älyttömän PALJON, olen jakanut ruutuja menneiltä vuosilta erillisiin postauksiin. Tämän viikon aikana muistellaan vanhoja aikoja, joten tervetuloa siis mukaan Aniliinin kymmenvuotissynttärihuumaan!

Kaikki alkoi täältä tasan kymmenen vuotta sitten.