maanantai 12. marraskuuta 2018

irtiotto arjesta






Pyrin mahdollisimman paljon ja jatkuvasti pitämään positiivisen mielialan yllä edellisen postauksen tavoin. Mutta tuo harmaus tekee hulluksi. Ei mikään määrä reippailuja, yöunta, kynttilöitä tai saavillisia glögiä auta, kun ulkona on tuollainen pistetään-mieliala-matalaksi-keli. Meikäläisen pitäisi varmaankin elää kirkasvalolampun kumppanina aamusta iltaan, jotta saisin tarpeeksi energiaa perustoimintaan, puhumattakaan kirjoituksellisesta inspiraatiosta, jota... noh, pitäisi päivittäin useamman tunnin ajan harrastaa.

Irtiotto arjesta, jep, kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta en ainoastaan usko vaan tiedän, että se toimii. Pari seuraavaa päivää menee isolla kirkolla ja agendalla työnteon lisäksi upean naisjaoston kokoontuminen, lounastelua ex-kollegojen kanssa arkadianmäellä ja uuden suomalaisen muotikeskuksen VIP-avajaisia.

Ja mahdollisimman paljon virtaa varastoon pääkaupungin vilinästä.

perjantai 2. marraskuuta 2018

marraskuu






Lokakuu oli ja meni. Ihan hyvä niin. Marraskuu on pitkä, kurja ja pimeä, mutta marraskuussa voi aloitella valmistelun jouluun, eikös juu? Kyllä me tästäkin marraskuusta siis selvitään.

Tällä viikolla on juhlittu halloweeniä - juhlaa, joka pitäisi ehdottomasti saada suuremman huomion keskellä pimeää syksyä. Ehkei niin karnevaaliluonteista ja kaupallisuutta mitä rapakon takana, mutta ehdottomasti kyllä kiitos pikkunoitien peloitteluille, kurpitsalyhdyille, yleiselle hulluttelulle ja kaikenlaiselle herkuttelulle.

Niin että mitä siitä sitten, vaikka päivät lyhenee ja ulkona sataa. Minä ainakin aion potkaista uuteen menopeliini lisää vauhtia, tuikata lisävaihteen päälle ja elvyttää vanhan uintiharrastuksen uudestaan, jotta tästä synkästä säästä ja pimeydestä selviää.

PS. Tiedättekö mikä oli tämän viikon ehdottomin kohokohta? Se, että Tonttu Toljanteri alkoi seurata Twitterissä. Se jos jokin on joulun merkki se.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

ystäviä, ysikymppisiä ja ylimääräisiä tunteja







Yksi ylimääräinen tunti tuli todellakin tarpeeseen. Aika kultaa muistot, sillä eipä tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kun erittäin aamuvirkku lapsukainen heräsi poikkeuksetta kuudelta. Aina. Myös silloin, kun siirryttiin talviaikaan.

Mutta siis tämä vuodenaika. Millä ilveellä kukaan tervejärkinen jaksaa työpäivän jälkeen lähteä pilkkopimeään ja sateeseen ulkoilemaan? Olen 100% varma, että lempipaikkani lämpöisen takkatulen edessä glögisaavi kainalossa kiinnostaa enemmän.

Tänään paistoi aurinko, lähdin aamulla lenkille, luojaties kuinka pitkään aikaan. Lenkkimerkinnät kertoivat lenkin olleen kuun toinen - ensi viikolla vaihtuu jo marraskuuksi. Ottaa päähän kun mittää ei jaksa. Eikä ehdi. Ainakaan arkisin. Pitäisi yrittää napata jostain aikaa tehdä muutakin kuin töitä tai nukkumista.

Ettei menisi ihan kokonaan marmattamiseksi, viikonloppu on ihmisen parasta aikaa. Lauantaina kahviteltiin 90-vuotta täyttänyttä isoisääni. Perjantaina oli ystäviä kylässä - italiainen viini virtasi ja Mies taikoi herkullista grilliruokaa lokakuiseen hetkeen sopien. Näitä hetkiä lisää! Ei ole koiranleuka väärässä sanoessaan, että ystävät ovat elämän suola.

perjantai 19. lokakuuta 2018

mökillä lokakuussa






En muista milloin olisin ollut mökillä näin myöhään syksyllä. Torstaina illalla mökille saapuessamme kämppä oli kylmänkalsea ja selvästikin pienet hiirulaisystävämme olivat männäviikoilla pitäneet siellä bileitään, joten ensitöiksemme saimme tietysti ryhtyä puhdistusoperaatioon ja lämmitellä paikkoja. Kahdeksalta illalla oli jo pilkkopimeää, puolikuun heijastaen heikosti valoa kuunsillallaan.

Hiirulaisten aiemmat bilemeiningit saivat tietenkin aikaan levottoman yön, sillä olin varma että jostakin raosta hiiru kuitenkin hyökkää päälle. Näin ei kuitenkaan käynyt ja ehkä taisin muutaman tunnin yöllä nukkua. Ensi yö on ehkä helpompi, tosin mikään ei kanssakumppanien (toim. huom. monikko) kuorsaamisääniä millään poista.

Heräsimme aurinkoiseen aamuun, mökki oli edelleen lämmin ja kynttilät toivat erityistä tunnelmaa. Mies teki töitä koko päivän, minäkin osittain, lapsi lueskeli vanhoja Aku Ankkoja - välillä tosin teimme lapsukaisen kanssa happihyppelyn metsään sienenkiilto silmissä. Ja mitä sieniapajia löysimmekään! Voi sitä iloa ja onnea, kun kyykistyessään noukkimaan muutamia näkee seuraavan ryppään vähän kauempana. En ehkä tiedä merimaiseman katselemisen lisäksi muuta sen rauhoittavampaa kuin metsässä liikkumisen.

tiistai 16. lokakuuta 2018

flunssahetki eli mietintätauko


Himskatin himskatti. Yrittäjä on sairaana. Eilen illalla kurkku varoitteli karhistelullaan. Auringonhattu-uutteen aloituksen ajoitus on kriittisin juuri tässä vaiheessa, sille kaveriksi päivittäisannos sinkkitablettia. Taltutan flunssan heti alkuun, sillä eipä kasaantuneita töitä kukaan muukaan tee. Luotan auringonhattuun, se on pelastanut flunssatilanteessa kerran jos toisenkin.

Tänään kroppa siis pyysi ottamaan rauhallisesti ja niin teinkin, ehkä huomenna olen sen verran toimintakuntoinen, että saan sormet soljumaan näppäimistöllä, kirjoitettua tekstejä eli tehtyä töitä. Päivällä makoillessa sohvalla seurailin pitkästä aikaa keskustelua Arkadianmäeltä, muistelin menneitä ja mietin tulevia. Välillä pieneen taukoon tarvitaan se flunssahetki. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

me seilaajat


Kakkosluokkalaisella alkoi syysloma. Yrittäjä aikoo kuitenkin yrittää koko lapsukaisen lomaviikon, myös Miehellä on normaalisti töitä - onneksi on lomalapsen viihdytysapuun rientävät isovanhemmat.

Nappasimme kuitenkin pienen irtioton kotihommista ja suuntasimme perjantaina Olympiaterminaaliin ja hyppäsimme meriseikkailuun koko viikonlopuksi. Tukholmassa oli yhtä upeat kelit kuin täällä Suomessa, me kävellä kirmasimme Moderna Museetiin kurkkimaan Andyn näyttely ja melkein bongasimme itse kuninkaankin! Tukholma on kaunis kaupunki ja ihanan tuttu. Merimatkailusta nauttii ihan koko perhe.

Pari hieman rauhattomampaa yötä tässä takana, sillä aavalla osuudella paatti hieman keinui ja naapurihytissä taisi asustella pari vilskaria - mutta eipä haittaa! Kokonaisuutena reissu oli aivan loistava. Me niin tykätään seilaamisesta, senhän kertoo jo sekin, että Happy Lobsterin tarjoilija muisti meidät aiemmilta risteilyiltä. 

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

voiko jo? jos ihan pienesti vain?








Ihan älytöntä, että siinä se viikonloppu taas meni kun justhan oltiin perjantaissa ja sitä ennen maanantaissa ja ties missä. Mutta eipä silti, mitä nopeammin mennään, sitä nopeammin päästään itse asiaan, eli joulun odotteluun. Jos kesästä luopuminen oli tuskallista, kaiken se kestää ja kaiken se kärsii kun laittaa joulunodotusmoodin tarpeeksi ajoissa päälle.

Ja nyt se kuulkaa on päällä, toki varovaisesti tietenkin. Aloitetaan vaikkapa kynttilöillä, ja sillä tiedolla, että huomenna ilmestyy paikallisissa alkomahooliliikkeissä vuosikertablögi, joka paremmin Blossanakin tunnetaan. Tiesittekö, että tämän vuoden vuosikertablossan maun inspiraatio löytyy Italiasta? Oi kyllä, ehkä se maistuu kylmänä jopa paremmalta. No, se selviää huomenna.